Puupiirroksia, puistoja ja katuja

Aloitime torstaipäivän (juoksulenkin, hedelmienoston, suihkun ja toast-egg-hotto koohii -aamupalan jälkeen) kävelemällä Kamigata -puupiirrosmuseoon. Pieni museo esittelee erityisesti teatteriin liittyviä piirroksia, koska puupiirroksia käytettiin tunnettujen kabukinäyttelijöiden ikuistamiseen (ja samalla esitysten ) mainostamiseen. Lisäksi esillä oli tutumpia Hiroshigen maisema- ja matka-aiheisia puupiirroksi, joita mm. muutama vuosi sitten oli esillä Ateneumissa.

Näyttelijä-puupirrokset ovat juuri täällä kiintoisia, koska pikku museo sijaitsee Osakan perinteisellä teatteri- ja huvialueella ("like Broadway"). Dotombori, jossa hotellimmekin sijaitsee, on edelleen merkittävä vapaa-ajanviettoalue ravintoloineen ja kauppoineen. Teattereitakin on edelleen muutama, mutta: Bunraku-teatterissa on juuri nyt esitystauko, Midosujin kabukiteatteri on remontissa ja Dotomborin teatterissa menee moderni poppi-musikaali, josta emme olleet kiinnostuneita. Ei siis teatteriesityksiä tällä kertaa. (Sen sijaan olemme katselleet joka aamu televisiosta romanttisenhauskaa Jun + Ai -draamasarjaa, joka harmillista kyllä jää kesken. Saakohan sitä netin välityksellä katsottavaksi?)

Museon ympäristössä toli idyllisiä pikku kujia ja pieni temppeli, joita emme olleet aiemmin huomanneetkaan. Sieltä kävelimme hotellista poimitun kartan innoittamana Maccamachisuji Shotengai -ostoskadulle, jossa piti olla "mitä ikinä vain haluat" leluja huokeaan hintaan. No, leluja oli, paljon, mutta totaalista krääsää meidän mielestämme. Ainoa kiinnostava oli nukkekauppa - kalleimmat monta kymmentä tuhatta jeniä. Emme ostaneet.

Matkan varrelta yritimme löytää niinikään kartalla mainostettua Modernin taiteen museota, mutta emme löytäneet ( toisessa kartassa se olikin merkitty korttelin toiselle puolelle). Sen sijaan näimme ihmetalon, jonka takana olevassa hotellikolossissa Juhani on aiemmin yöpynyt opiskelijajoukon kanssa.

Menimme lopulta Utsubo-puistoon, Juhani maalasi ja minä kiertelin katsomassa ruusutarhaa ja suihkulähteitä (yhdessä ulkoilevien lasten ja vanhusten kanssa). Osakassa on itseasiassa todella vähän puistoja, ainakin keskustassa, ja tämä Utsubo on niistä suurin yhdessä Tennojin eläintarhan kanssa.

Puistojen sijaan täällä on kyllä tietä, monessa kerroksessa. Jokia ja kanavia on surutta käytetty teiden rakentamiseen. Kaikessa rumuudessaan niissä on jotain kiinnostavaa - ei vähiten sen vuoksi, että Haruki Murakami osoitti, että niitä yhdistävien portaiden kautta voi siirtyä toiseen maailmaan (Aomame kirjassa 1Q84). Meitä harmitti, kun Murakami ei sittenkään saanut kirjallisuuden Nobelia. No, japanilaiset ovat kyllä ottaneet kaiken irti Yamanaka-sanin lääketieteen nobelista.

Illalla menimme jälleen syömään Namba Parksiin, tällä kertaa grillattua kanaa, western style. Sen jälkeen löysimme sattumalta Books and Culture-kaupan, josta ostimme tuliaisiksi rakennuspalikoita ja minulle japanilaisen ruuan keittokirjan. Jos vaikka tulisivat ruokalajit ja aineet tutuiksi. Ei niin, että olisin lukenut Tokiosta ostamaani kalakeittokirjaakaan...

Posted with Blogsy