Elämäni sosiaalisessa mediassa

Tuntuu siltä, kuin olisin ollut somessa aina. Tosiassa aloitin neljä ja puoli vuotta sitten facebookissa. Aluksi kokeilin hassuja "kuka olet Serranojen perheessä" -kyselyjä, mutta pian sovin treffejä ja seurustelin chatissa eri puolilla maailmaa reissaavien tyttärien kanssa. Sisällöntuottajaksi ryhdyin kuvien jakelun myötä. Olin juuri hankkinut ensimmäisen kamerakännykän ja FB:sta sain kätevän kanavan jaella niitä muiden iloksi. Matkakuvien lisäksi harrastin teemoja: taikatalvi, kevättä ilmassa, mökkielämää ja niin edelleen. Vaikka facebook on sittemmin täyttyynyt mainoksista ja kierrätetyistä linkeistä, pysyn mukana niin kauan, kun joukossa on ystävien ja tuttavien kertomuksia omasta elämästä.

Facebookin käyttötapani muuttui, kun 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi aloin kirjoittaa blogia, tätä juuri. Kirjeenkirjoittajan, päiväkirjanpitäjän ja valokuva-albumeiden kokoajan unelma. Kukaan ei estä julkaisemasta eikä kukaan pakota lukemaan. Ihana mahdollisuus kirjoittaa ajasta ja paikasta riippumatta. Mobiililaitteiden käyttöönotto oli toki vääjäämätön seuraus - ja syy somehengailun moninkertaistumiseen.

Avasin linkedin- ja twittertilit melko nopeasti facebookin jälkeen, mutta niillä areenoilla oli pitkään hiljaista. Linkedinistä löytyi aluksi vain muutama kollega, ja twitteristä lähinnä erilaisia medioita seurattavaksi. Kielialueen pienuus varmasti näkyi tässä, mutta toistaiseksi olen päättänyt pysytellä suomen kielessä. Pikkuhiljaa rakentamisen ja yhdyskuntasuunnittelun ammattilaiset, tutkijat, suunnittelijat ja virkamiehet ovat löytäneet tiensä linkediniin. Yllättävän pitkään ainoana huvina oli seurata, kuka nyt tuli mukaan ja kenen kanssa hän on verkostoitunut. Nyt sisältöäkin alkaa olla tarjolla, varsinkin kun verkosto on ammatillisesti laajentunut ja monipuolistunut.

Twitteriin päätin tutustua täydellä teholla, kun Saska Saarikoski julkaisi twitter-kirjoituksensa Hesarin kuukausiliitteessä. En liene ainoa. Hauskinta on ollut uuden median opettelu hashtag-asiasanoineen, vastauksineen ja retwiitteineen - ja ennekaikkea ytimekkään kielen kannalta. Ei todellakaan ole helppoa tiivistää sanottavaansa 140 merkkiin. Ja kuinka sen voisi tehdä tyylikkäästi niin, ettei koko tviitti ole vain sanaluetteloa? Seurattavien etsinnässä on vielä hapuilua: erilaisia lehtiä, joitakin julkkiksia, paljon toimittajia, muutamia poliitikkoja ja virkamiehiä, harvakseltaan kollegoita ja tuttavia - toistaiseksi. Koostumus muuttuu varmasti ajan myötä. Twitterin ehdottomasti paras puoli on mahdollisuus seurata eri alojen keskustelua ja osallistuakin niihin, miten nyt kulloinkin huvittaa.

Lopuksi kolme näkökulmaa somessa hengailuun:

Ensinnäkin on hauskaa oppia uutta: sovellusten ominaisuuksia, tekniikkaa (omia tietokoneita ja älylaitteita myöten), kieltä ja etikkaa. Eri ikäryhmien ja sukupolvien tapaa kommunikoida.
Itsehillintää: Jos keittää, nuku yön yli. Avautumisen rajoja ja yksityisyyden suojaa.

Toiseksi on mukava tuottaa sisältöä, oli kyse sitten kuvien jakamisesta, lyhyestä kommentoinnista tai perusteellisemmasta pohdinnasta ammatillisesti tai ihan vaan ihmisenä. Vastaavasti voi törmätä mielenkiintoisiin blogeihin tai artikkeleihin, joita ei muutoin olisi tullut hoksanneeksi.

Kolmanneksi on mahdollisuus seurata ympäröivän maailman menoa ja osallistua yhteiskunnalliseen tai muuhun ajankohtaiseen keskusteluun. Tässä eri mediat täydentävät toisiaan, mutta twitterissä mitä erilaisempien tyyppien seurailu on kätevintä. Myös uutisten selailu on helppoa.

Tietokoneet ja internet ovat muuttaneet maailmaa, mutta some ja mobiililaitteet ovat muuttaneet elämäntapaa. Tai no, antaneet uudet välineet tehdä sitä mitä ennenkin: lukea, kirjoittaa, kuvata ja keskustella, mutta antaneet myös samalla mahdollisuuden pitää koko maailma käden ulottuvilla. Yhtä kuitenkin toivoisin: parempaa kenttäpeittoa pääradan lähijuniin.

Ai niin, kukako olin Serranojen perheessä? No, Diego tietenkin, tuo hyvää tarkoittava mutta helposti kiihtyvä kasvattaja.

Posted with Blogsy

Hyvin hyvinkääläistä ja jotain japanilaista

Syksyn kynnyksellä on mukava palata kesäisiin tunnelmiin. Kaupunginpuutarhurit pitivät elokuussa luentopäiviään Hyvinkäällä, jolloin sain tilaisuuden tutustua heidän kanssaan kaupunkimme puistoihin. Oppaana toimi oma kaupunginpuutarhurimme Terhi Parkkali-Reskola. Aivan ällistyin, kuinka hienoja puistoja meillä onkaan ja kuinka paljon niihin liittyy kaupungin historiaa.
Aloitimme kiertokävelyn Keskustakorttelista, joka on rakennettu Valtion Rautateiden keskuspuutarhan paikalle. Alueelle on suunniteltu kaupungin hallinnollista, kulttuurista ja kaupallista keskusta 50-luvulta alkaen, mutta muun muassa maanomistusoloista johtuen rakentaminen oli hidasta: 50-luvulla alueelle nousi valtion virastotalo, 60-luvulla kaupunginkirjasto ja 70-luvulla kaupungintalo. 80-luvulla edettiinkin sitten reippaammin, kun viimeisetkin osat korttelista saatiin kaupungin omistukseen. Kauppatori siirrettiin alueelle ja sen ympärille toteutettiin kauppiastalot, joiden yhteyteen sijoitettiin taidemuseo ja konserttisali. Kaupalliset palvelut kohentuiat 90-luvulla, kun alueelle rakennettiin ensimmäinen hypermarket. 2000-luvulla kaupan keskittyminen vauhdittui, ja kehitys kulminoitui viime vuonna kauppakeskus Willan rakentamiseen. Samalla korttelin puistoja ja aukioita on kunnostettu kaupunkilaisten yhteiseksi olohuoneeksi. Syksyllä valmistuu myös kauan odotettu suihkulähde kirjaston ja kauppakeskuksen edustalle!



Omenapukuja on peräisin Rautateiden keskuspuutarhan ajoilta. Keskuspuutarhan ajoilta on peräisin myös Hyvinkään mukaan nimetty omenapuulajike, Malus Hyvigiensis.

Kauppakeskus Willa oli valmistuessaan Suomen suurin keskustassa sijaitseva kauppakeskus pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Sen terasseilta voi seurata Kirjastoaukion tapahtumia.

Harjuluontonsa ja mäntymetsiensä ansiosta Hyvinkää sai jo varhain mainetta terveellisenä paikkakuntana, jonka ilmaa on hyvä hengittää. 1900-luvun alussa asemankylään rakennettiin parantola, jonne terveyttään vaalimaan saapui herrasväkeä niin Helsingistä kuin Pietaristakin. Parantola tarjosi monenlaisia hoitoja vaativille asiakkailleen. Monipuoliseen ruokavalioon saatiin aineksia omasta puutarhasta, josta siitäkin on jäljellä enää joitakin hedelmäpuita. Parantola toimi aluksi puurakennuksissa, mutta siirtyi 1900-luvun alussa Lars Sonckin suunnittelemaan ylvääseen kivilinnaan.

 

Kivinen parantolarakennus kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan pommituksissa ja menetti mm. toisen tornin ja siipirakennuksen. Nykyisin rakennuksessa ja sen uusissa laajennuksissa toimii terveyskeskus.

 

Parantolan puistossa sijaitsee muun muassa päiväkoti ja leikkikenttä kahluualtaineen. Kahluuallas on sittemmin muutettu suihkulähteeksi, jonka keskeltä kohoaa Terho Sakin veistos.

 

Rautatiet ja Salpausselän pohjavesivarat houkuttelivat Hyvinkäälle teollisuutta. Yksi ensimmäisistä oli Ossian Donnerin perustama Villatehdas, joka parhaimmillaan oli Suomen suurin villakutomo. Tekstiiliteollisuuden murroksen myötä tehtaan toiminta hiipui 80-luvulle tultaessa ja alue siirtyi vähitellen kaupungin omistukseen. Kaupungintalo siirtyi villatehtaalle saneerattuihin tiloihin Keskustakorttelista, kun vanha kaupungintalo purettiin kauppakeskuksen tieltä. Villatehtaan arvokkaimmat ja keskeisimmät osat on säilytetty, ja niihin on kunnostettu hallinto-, toimisto- ja kulttuuritiloja. Laajoja aiemmin tehtaan käytössä olevia varasto- ym. alueita on kuitenkin muutettu asuntokäyttöön 90-luvulta alkaen. Villatehtaan historia näkyy uuden asuntoalueen korttelirakenteessa ja materiaalivalinnoissa. Punatiiltä on käytetty runsaasti ja vanhan prosessivesialtaan tilalle on rakennettu puistoa komistava lammikko. Lisätietoa Hyvinkään kaupungin kotisivuilta: Kankurinpuisto

 

Kankurinkulman asuinkorttelia halkoo japanilaisvaikutteinen puisto huolellisesti viimeisteltyine käytävineen ja istutuksineen.

 

Asuintalot heijastuvat komeasti alueelle rakennettuun lammikkoon.
 
Keskustan ohella puutarhurit tutustuivat myös Hyvinkään asuntomessualueeseen Metsäkaltevan kaupunginosassa. Kravunharjun asuntomessualueella on panostettu erityisen paljon huomiota katujen ja puistojen laatuun. Huipentumana on Lounatuulen puisto, josta löytyy hyvinkääläisin kasvein reunustettu polku sekä japanilainen puutarha, jonka on suunnitellut hyvinkääläis-japanilainen arkkitehti Asako Hashimoto. Hyvin hyvinkääläistä- kasvit on kerätty useamman vuoden aikana hyvinkääläisistä pihoista ja puutarhoista, ja kasvatettu istutuskelpoisiksi Huhdan taimitarhalla. Japanilainen puutarha on pohjimmiltaan hulevesijärjeatelmä, joka on käsitelty japanilaisittain. Toisin kuin hulevesilammikot yleensä, Lounatuulen lammikot ovat aina vesipintaisia. Puiston kivet on kerätty alueelta ja asetettu paikoilleen käsityönä.

 

Hulevesiallas japanilaiseen tyyliin

 

 

Zen-puutarha hyvinkääläiseen tapaan. Kilpikonna-aihe.

Posted with Blogsy