Aamupala hotellihuoneessa Lawsonin eväillä: espresso & latte, juotavaa mustikkajugurttia ja makeaa vehnäleipää. Viimemainittua ei ostettu enää tänään, täällä on melko pakko elää leivättä. Aamupalan jälkeen metrolla Shin-osakaan ja sieltä shinkansenilla Hiroshimaan (n. 40 minuuttia). Hiroshimassa vaihto paikallisjunaan ja edelleen Miyajimakuchiin. Sieltä lautalla Miyajima-saarelle, Unescon maailmanperintökohteeseen, jossa meitä odotti Itsukushima-pyhättö O-torii -portteineen. Meressä seisova portti oli matkani odotetuimpia kohteita, eikä se pettänyt, vaikka lähestyimme porttia rannalta emmekä mereltä, niinkuin monet tekivät.
Miyajima kokonaisuutena on yksi Japanin maisemallisista kohokohdista. Pyhättö, satama ja niiden tuntumassa leviävä pittoreski kaupunki on kuin Kreetan Hania: kaartuva sisälahti rantabulevardeineen ja ostoskatuineen, keskiössä toki venetsialaisten rantamakasiinien ja majakan sijaan temppeli portteineen.
Mutta ei tässä kaikki. Kahden köysiradan pienemmillä ja isommilla vaunuilla matkasimme 430 metrin korkeuteen meren pinnasta ja sieltä kipusimme edelleen noin 700 metrin vaakasuoran ja 100 metrin pystysuoran matkan Misen-vuoren näköalapaikalle. Ja nyt, kas kummaa, saavuimmekin Kolille. Vuori, isoja kiviä, avokallioita, metsää, kuluntut tuhansien turistien tallaama polku ja auringosta sädehtivä vesi. Matkalla vastaantulijat tervehtivät iloisesti: Konnichiwa, aivan kuin Lapissa konsanaan.
Misen-vuoren huipun kivet mainoksesta kuvattuna (vieläkään en ole saanut kameran kuvansiirtoa onnistumaan ohjelmistopäivitysvaikeuksien vuoksi).
Palasimme Hiroshimaan raitiovaunulla (Street Car), ei ehkä viisaimpia valintoja, matka kun kesti paljon kauemmin kuin tulomatka paikallisjunalla. No, ajan saattoi käyttää paikannimien kanjien opetteluun. hiroshimassa jäimme pois Peace Memorial Hallin kohdalla eli paikassa, jossa sijaitsee ainoa Hiroshiman atomipommituksesta selvinnyt rakennus. Kolmas hiljentymisen paikka. Raskas. Ilta oli jo pimenemässä, ja museo kiinni, joten tutustuminen jäi kiertokävelyksi tämän entisen näyttelyhallin ympäri. Vaikutus oli silti riittävä. Sodan moraalia ja oikeutusta on mahdoton ymmärtää saati hyväksyä.
Paluumatka Osakaan olikin taas yhtä Lapinmatkailua. Asemalla profaani päivällinen, herralle biiru-setto (oli siinä joku tempurakin mukana) ja rouvalle grillattua kalaa, riisiä ja misokeittoa. Herra sai annoksesta puolet, koska biiru-setolla ei olisi pitkälle pötkinyt. Shinkansenissa viimeistelin Yhdyskuntasuunnittelu-lehden artikkelin (seuratkaapas, julkaistaanko se todella) sipsiannosten, oluen ja saken voimin. Hotellihuoneessa sitten hääpäivän kruunasi kuohuviini ja yllätys, yllätys, tämän blogin kirjoittaminen. Uskoo ken haluaa, mutta mies kantaa näitä vermeitä mukanaan ihan ilokseen.
Lounasravintolamme Miyajimassa.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti