Helsinki All Day Long

Joskus tekee hyvää kävellä kotikaupungissa turistin silmin. Juhannuksen aatonaatonaattona illalla piipahdin Vuosaaressa. Matka metroaseman länsipäästä Lill Kallvikin huvilalle taittui Mustankiven puiston halki. Ruohokenttien ja erilaisten kiviasetelmien lisäksi puistosta löytyi rakennelma, joka yllättäen muistuttu Cesar Pellin suunnitteleman Osakan modernin taiteen museon sisäänkäyntikatosta. Jotain kaukaisesti japanilaista oli puistossa muutenkin. Määränpäämme, entinen Hietalan huvila ruusutarhoineen ja pylväikköineen osoittautui mitä mainioimmaksi pitopaikaksi!

Marja Mikkolan Lehti-teos, Mustakiven puisto, Vuosaari
Aatonaaton kävelyretki venyi yllättäen lähes koko Helsinginniemen ympäri. Aurinkoisen päivän ensimmäinen etappi oli Musiikkitalon terassi, jonne olen haikaillut useinkin ohikulkumatkalla töistä kotiin. Edellisen päivän pidot mielessäni tyydyin spriteen, jota baarin henkilökunta selvästi paheksui. Ystäväni pelasti tilanteen valkoviinilasillisella. Asiakkaita oli kohtalaisen mukavasti näin juhannuksen alla, mutta mahduimme sentään joukkoon.
Hetken mietiskelyn jälkeen päätimme jatkaa kävelyä Baanaa pitkin. Sekin minulta oli vielä kokematta, vaikka joka päivä taivastelen vanhan ratatunnelin tienoon vaarallista pyörä-jalankulkija-ansaa. Keskuspuistosta Niemen länsi- ja eteläosiin kulkeva sujuva pyöräreitti on ilman muuta hyvä asia - siksihän muun muassa yhdyskuntasuunnittelun seura antoi raitin suunnittelijoille ja toteuttajille Ruusut-tunnustuspalkinnon vuonna 2012. Musiikkitalon - Kiasman - Sanomatalon välinen osuus vain kaipaisi hidasteita. Nyt jalankulkija kokee olonsa koko lailla turvattomaksi eri suunnista singahtelevia pyöräilijöitä väistellessään. Uskon, että moni pyöräilijäkin jakaa saman tunteen.

Baana Eduskuntatalon ja Pikkuparlamentin välissä. Yllättäen koin täsäkin japanilaisen deja-vun: muun muassa Osakassa kanavia ja teitä ylittäviä siltoja riittää.

Poikkesimme Baanalta Mechelinkadun alitse Ruoholahteen ja sieltä edelleen uudehkon Crusellin sillan kautta Jätkäsaareen. Ruoholahdessa muistelimme, kuinka opiskelujen alkuvaiheessa ostimme sieltä lautatavaraa. Ja nyt se näyttää iän myötä vakiintuneelta ja kotoisalta asuntoalueelta. Jätkäsaaren puolella ällistyimme: täälläkin on jo paljon valmista. Vilkkaimman työmaa-alueen ja nosturikeskittymän vierestä Välimerenkadulta löysimme palveluita, kukapa olisi uskonut! Astuimme Alejandra keskuksen viihtyisään kahvilaan, johon myös viereisen kampaamon ja kukkakaupan asiakkaiden oli mukava piipahtaa. Kahvilan tuotteet olivat enimmäkseen Suomenlahden eteläpuolelta. Mukavaa vaihtelua perinteisten suomalaisten joukossa. Tunnelma ja palvelu olivat erinomaisia (ja kakku herkullista)!

Länsilinkki, Mechelinkadun alikulku (2011) Baanalta Ruoholahteen. Alikulun ilmeen on ideoinut taiteilija Martti Aiha ja siltasuunnittelusta vastannut Sami Noponen, Ramboll.

Crusellin silta (2011) Kellosaaresta Jätkäsaareen. Sillan on suunnitellut Pekka Pulkkinen WSPltä ja se on saanut Rakennusinsinöörien liiton Vuoden Silta 2013 -palkinnon.

Uusi uljas maailma syntyy. Nosturikeskittymä Välimerenkadun varrella Jätkäsaaressa.

Jätkäsaaresta palasimme Baanalle ja kuljimme vanhan radan uraa seuraillen aina Eiranrantaan saakka. Tätäkään perieiralaisten keskuudessa vilkasta keskustelua herättänyttä kohdetta en ollut aiemmin tutkaillut tarkemmin. Osa alueesta muistutti kummasti tukholmalaista Hammarby-Sjöstadia, osa oli enemmän kuin "helikopterista pudotettuja" (Guardian-lehden kriitikko Jonathan Glancey Helsingin Sanomissa 12.6.2011)

 

Nousukauden huumaa Eiranrannassa. Yläkerran kaksikerroksisia maisemahuoneistoja näyttää olevan vielä vapaana. Pekka Helin & Co, 2007-2008.

Noh, kaipa pikkumetropolissa on oltava pikkuisen myös ökyasumista, muuksi tätä tuskin voi kutsua. Mutta: aurinkoisena iltapäivänä ranta oli viihtyisä ja meri oli lumoava. Eikä valiteta, meillä sentään näillä alueilla saa kulkea vapaasti, kun suuremmissa metropoleissa ihanuudet voisivat olla lukittujen porttien takana. Vuokra-asuntojakin alueelta kuulemma löytyy (tuskin kohtuuhintaisia).

Purjehdustapahtuma Eiranrannan edustalla.

Viimein virvokkeiden aika. Aperitiivit Mattolaiturilla.

Merelliseen tunnelmaan sopi piipahdus Mattolaiturilla. Siellä tuntui olevan koko kesäinen Helsinki. Paikka on hyvällä säällä must ja miellyttävä sellainen. Kuohuviinin jälkeen alkoi huikaista ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kaivarin kulmilla kun olimme, jalat veivät kuin itsekseen Sea Horseen . Silakat ja muussi olivat loppuunmyytyjä, ja saimme tyytyä Coeur de filet provencaleen. Kaiken kävelyn jälkeen se todellakin maistui.

Ruokailun kruunaa hyvä digestiivi. Päivän kaari huomioon ottaen vaihtoehtoja oli vain yksi: Tornin yläbaari, infra-kaupunkisuunnittelu-arkkitehtuuri-turistikierroksen ehdoton kulminaatiopiste.

Digestiivit Helsingin katolla. Tornin Ateljeebaarissa oli muutama muukin turisti.

Posted with Blogsy

Minne menet, #Arkkitehtiliitto?

Osallistuin varajäsenenä Safan liittovaltuuston kokoukseen ja yllätyin: kokous ei ollutkaan tylsää kumileimasin-byrokratiaa vaan hyvä päivitys ajankohtaisista asioista ja keskustelua leppoisassa tunnelmassa. Konkareilta kuulin, että jaarittelua ja kiistojakin on koettu. Kiitos mainiolle puheenjohtajalle ja aktiivisille osanottajille!

Kokousta huoletti opiskelijoiden vähäinen kiinnostus Safaa kohtaan, vaikka liitto tarjoaa opiskelijoille monipuolisesti mahdollisuuksia osallistua toimintaan. Itsekseni mietin, mahtaako kuunteluoppilaan ja keskustelijan osa riittää ja visioin mielessäni nuoriso-Safan perustamista. Jälkikäteen kuulin kentältä, että Safa mielletään enemmän vakiintuneiden olojen puolustajaksi kuin esimerkiksi opiskelijoiden työolosuhteiden parantajaksi.

Kokouksessa oli hyväksyttävänä kaksi pitkään valmisteltua asiaa, liiton strategia ja arkkitehtien tasa-arvosuunnitelma. Tarkoitus oli lähinnä kuitata nämä aiemmissa kokouksissa jo käsitellyt paperit, mutta muutama kiinnostava kysymys nousi silti esiin päivityskierrosten eväiksi.

Strategian mukaan Safan toiminnan päämääränä on (yhteisöllisyyden ja edunvalvonnan ohella) hyvin suunniteltu ja kestävä elinympäristö. Tarja Nurmi avasi keskustelun kysymällä, miksi strategiassa ei puhuta lainkaan kauneudesta. Rohkenin kompata Tarjaa: jos edes arkkitehti ei rohkene tavoitella kauneutta, niin kuka sitten? Totta kai kauneus voidaan sisällyttää "hyvin suunniteltuun", mutta sinne muiden hyvien asioiden joukkoon se sitten helposti hukkuu. Voisiko nuorten tai muiden välinpitämättömyyteen vaikuttaa sekin, että olemme niin perin kokonaisvaltaisia, tasapainoisia, korrekteja - ja varovaisia?

Tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltäessä Osmo Lappo kysyi, miksi suunnitelmassa vaaditaan "sankariarkkitehtimyytin" murtamista. Keskustelu paljasti käsitteen monet merkitykset ja tulkinnat. Kun Lappo kytki sankaruuden sinänsä tavoiteltavaan ja hyväksyttävään kunnianhimoon, Ville Haran mukaan myytti vaalii stereotyyppistä kuvaa arkkitehdeista, arkkitehdin työnkuvasta ja jopa arkkitehtuurista. Itse olen pitänyt sankariarkkitehtia tähtenä, joka omii toimiston työt riippumatta siitä, kuka työhön on milläkin osuudella osallistunut. Kohdan poistamisesta keskusteltiin, mutta lopulta se päätettiin kuitenkin säilyttää yksimielisesti, toivottavasti tasa-arvon edistämisen eikä valmistelu- ja päätöksentekovaikeuksien vuoksi.

Kokouksessa oli esillä myös liiton arkkitehtuuriohjelman runko. Otsikonluonteisissa lauseissa oli paljon hyvää arkkitehtuurin, suunnittelun ja osaamisen merkityksestä sekä tekemisen tavoitteista ja työkaluista. Lopullista asiakirjaa ajatellen lauseet olivat vielä kovin retorisia ja monimerkityksisiä. Kaarin Taipale kysyi, kenelle ohjelma on tarkoitettu ja peräänkuulutti ytimekkäämpiä, selkeämpiä ja konkreettisempia käsitteitä. Valmisteluryhmää vetävän Leena Rossin mukaan ohjelma on tarkoitettu "meille" - safa-arkkitehdeille - avuksi arkkitehtuurista puhumiseen. Edelleen jä epäselväksi, keiden kanssa meidän pitäisi puhua arkkitehtuurista ja sen merkityksestä. Vaadimmeko hyvää arkkitehtuuria itseltämme vai kannustammeko toisia tilaamaan hyvää arkkitehtuuria? Valmistelu jatkuu, ja valtuutettuja kannustettiin lähettämään valmistelutoimikunnalle ajatuksiaan. Muutkin safalaiset voivat varmasti niitä lähettää.

Suunnittelijapätevyyksiä koskevien säädösten uusiminen ja 1990-luvulla lakkautetun rakennusarkkitehtikoulutuksen käynnistäminen ovat varmasti olleet vaikeimpia asioita, johon liiton on täytynyt ottaa kantaa. Keskustelun pinnalla kuohuu eri ammattikuntien ja koulutusasteiden välinen jännite siitä, kuka saa tehdä mitäkin ja millä pätevyydellä tai koulutuksella. Taustalla ovat huolestuttavat faktat rakentamisen laadusta, pätevien suunnittelijoiden tarjonnasta ja suunnittelun hinnasta. Valitettavasti eri osapuolien näkemykset asiantilan korjaamisesta poikkeavat täysin toisistaan. Kuitenkin esimerkiksi täydennyskoulutuksessa eri järjestöt tekevät hyvää yhteistyötä.

Kokouksen jälkeen jäin kaipaamaan jatkoa keskustelulle. Sitä käydään varmasti eri toimikunnissa ja työryhmissä, mutta miten saada jäsenistö laajemmin mukaan? Pitäisikö olla avoimia tilaisuuksia, jossa keskusteltaisiin vaikkapa strategian jalkauttamisesta tai arkkitehtuuriohjelmasta? Tilaisuuksien innoittamana keskustelu voisi jatkua sosiaalisessa mediassa - safalaisia on jo kiitettävästi facebookissa ja twitterin käytöstäkin on näyttöä. 140 merkkiä #arkkitehtuuri ja keskusteluun voi osallistua koko maailma.
Valokuvat: Heini Korpelainen

Posted with Blogsy