sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Säilöntää sukupolvesta toiseen

Ahkera säilöjä hilloaa, umpioi, kuivaa, mehustaa, pakastaa. Kaikkea olen kokeillut, paitsi umpioimista. Ellei mehupullojen kumikorkittamista lasketa umpioimiseksi. En ole myöskään hapattanut, enkä marinoinut. Ai niin, omenaviini oli unohtua, sitä tehtiin kahtena kesänä kauan sitten, kun omenoita riitti joka lähtöön. Viime vuosina olen tiivistänyt säilömisen kahteen: marjojen pakastamiseen ja mehun höyrystämiseen. Flunssankarkoitusta.

Mehujen säilymisen kannalta puhtaus on tärkeää. Pese pullot huolellisesti aina ennen käyttöä. Ennen pullottamista ne on myös hyvä kuumentaa. Isovanhemmat tekivät sen kiehuvassa vedessä, nykyisin pullot on helppo kuumentaa sata-asteisessa uunissa. Desinfioi myös kumikorkit kiehauttamalla.
 
Lapsuudenkodissani oli aina herukkamehua ja puolukkahilloa. Herukat höyrystettiin mehumaijassa ja puolukat survottiin vaneripönttöön. Mehupullot säilyivät kumikorkkipulloissa hyvin kylmäkellarissa ja taisipa puolukkapönttö talvehtia jopa parvekkeella - silloin kun talvet olivat vielä talvia. En muista, että meillä olisi juurikaan ollut hilloja tai muita itse tehtyjä säilykkeitä. Mustikoita kyllä kerättiin joka syksy, mutta ne syötiin saman tein tai tehtiin marjapiirakkaa. Olisiko joskus tehty mustikkamehua?
 
Lapsuuteni mehumaija oli alumiinia. Nyt näitä onneksi saa teräksestä. Äidin ohjeen mukaan: Maijalliseen marjoja tarvitset noin puolitoista kiloa sokeria. Laita sokeri kerroksittain marjojen väliin. Usein teen sekoitusta: joka maijaan puolet mustia, puolet punaisia herukoita. Tänä vuonna myöhäisen ajankohdan takia käytin ainoastaan mustaherukoita. Yhteen maijaan mahtuu kerrallaan yksi laatikko marjoja (5 kg).

Säilöntäurani huipentui omien lapsien ja omakotitalon myötä. Anoppi ja appi olivat vanhempianikin innokkaampia marjastajia ja sienestäjiä, joten tyttäreni ovat olleet marjassa jo vaunuikäisenä. Sieniin tutustuminen papan kanssa lienee heidän kauneimpia lapsuudenmuistojaan. Moni kasvi ja lintukin tuli tutuksi siinä sivussa. Omakotitalossa myös menetelmät monimuotoistuivat: mehupullot ja omenasosetölkit löysivät paikkansa kellarista, kuivatut sienet ja omenat vintin portaalta sekä tuoremehut ja marjat pakastimesta. Hillon keittoakin kokeilin, mutta sokerin määrä huimasi, samoin keittoajat. Ei minun juttuni loppujen lopuksi. Varsinkin kun kovan työn jälkeen onneton purkki kuitenkin jossain välissä homehtui. Taidon puutetta?


Kun mehua kertyy kannullinen, kaada se takaisin maijaan. Näin sokerin määrä ja mehun laatu tasoittuu. Tässä vaiheessa pikku katselijoiden on syytä olla kaukana, sillä kaikki on kovin kuumaa. Kun sitten saat seuraavat kannut mehua, kaada mehu suppilon läpi uunista ottamaasi kuumaan pulloon. Muista käyttää pullon kanssa patalappua! Korkittamiseen isopapan neuvo: ujuta piripintaan täytettyyn pulloon villalangan pätkä. Sen jälkeen desinfioitu korkki päälle. Sitten vedä lanka pois, ja kas, se tuo mukanaan ylimääräisen ilman pullosta ja tyhjiö on valmis!
 
Kahtena hulluna omenavuonna päätettiin kokeilla viinin käyttämistä. Hankittiin pullot ja muut vermeet, ja tietenkin oppikirja. Silloin ei saanut ohjeita netistä. Ajatella, että 90-luvun ensimmäiset vuodet olivat vielä moista muinaisaikaa. Ensimmäisenä vuonna tehtiin punaista madeiraa -paljon sokeria- ja toisena valkoista omenaviiniä. Kumpikin onnistui hyvin, hygienian merkitys oli tullut tutuksi vuosien mehunhöyrystämisessä. Ainoa vika oli se, että viini hupeni liian nopeasti.

Tänä vuonna olin laistaa mehun keiton. Töitä ja japanin kursseja iltaisin, matkoja viikonloppuisin. Tyttären pettynyt ääni puhelimessa: Mitä, ei mustaherukkamehua? Mitä jos tulee flunssa? Saahan sitä kaupasta. Sitten viimein kaupunkiviikonloppu ja mies ehdotti: jospa kuitenkin torilla olisi vielä marjoja. Ja kas, olihan siellä, Taivassalosta ja Nurmeksesta. Niin on taas talvi pelastettu. Ihan oikeasti uskon, että omatekoinen marjamehu ja itse pakastetut marjat auttavat niin flunssaan kuin kaamoksen apeuteen. Koska säilytystila on rajallinen ja vaivannäkö kohtuullista, tytärkin muistaa: pakastimelle mennään aikaisintaan lokakuussa ja mehu juodaan (pienin poikkeuksin) vain kuumana.

Kahdesta laatikollisesta mustaherukoita tuli tänä vuonna viisitoista pulloa mehua. Lokakuusta huhtikuuhun se merkitsee kahta pulloa kuukaudessa ja yksi pullo yllätyksiä varten. Eiköhän tällä selvitä!


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Leave Your Weapons - opintomatkalla Tukholmassa ja Amsterdamissa

Kaksi viikonloppua metropolihallinnon merkeissä voisi olla puuduttavaa, ellei asia olisi ajankohtainen, isännät vieraanvaraisia ja matkaseura loistavaa.

Yhdyskuntasuunnittelun seura kävi kaksi viikkoa sitten Tukholmassa ja Helsingin seudun MAL-neuvottelukunta viime viikon lopulla Amsterdamissa. Kummallakin matkalla tutustuttiin metropoliseutujen hallintoon, palvelujen järjestämiseen ja ajankohtaisiin kaupunkisuunnitteluhankkeisiin. Kuultiin esitelmiä, keskusteltiin ja kierreltiin kaupungilla. Suuret kiitokset isännille, emännille ja matkan järjestäjille maittavasta hengen ja ruumin ravinnosta!

Helsingin seudulla etsitään paraikaa metropoliratkaisua, joka kuitenkaan ei saisi lisätä hallinnon tasoja. Mission Impossible?
















Hammarby Sjöstad alkaa valmistua viidentoista vuoden urakan jälkeen.

Tukholman alueella Stockholms läns landsting vastaa 26 peruskunnan ja 2,1 miljoonan asukkaan terveys- ja sairaanhoitopalveluista sekä joukkoliikenteen järjestämisestä. Joukkoliikennettä pyörittää Storstockholms lokaltrafik. Landstingetillä on veronkanto-oikeus ja päätöksenteosta vastaa vaaleilla valittu valtuusto. Landsting tekee myös seudullista maankäytön suunnittelua, mutta se perustuu alueen kuntien väliseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön: vaikka suunnitelma on valtuuston hyväksymä, sillä ei ole laissa säädettyjä oikeusvaikutuksia. Suunnitelmasta tarkemmin: Startsida RUFS - SLL - Tillvaxt miljo regionplanering

Amsterdamin vapaamuotoisessa metropoliyhteistyössä (AMA) on mukana 36 kuntaa kahden eri aluehallintoyksikön (province) alueelta. Keskeinen osa, 16 kuntaa, muodostaa lisäksi virallisemman kaupunkiseudun (cityregion / stadregio). Metropolialueella asuu n. 2,3 miljoonaa asukasta, joista 1,3 miljoonaa Amsterdamin Stadregion alueella ja 770 000 Amsterdamin kaupungissa.

Almere, 70-luvun New Town on saanut uuden, Rem Koolhaasin suunnitteleman keskustan
 
Stadregio Amsterdam toimii pääasiassa valtion rahoituksella. Sen päätöksenteosta vastaa valtuusto, johon kukin kunta valitsee edustajansa. Stadregio rahoittaa edelleen mm. liikenteen suunnittelua, väylien rakentamista ja joukkoliikenteen järjestämistä. Muita lakisääteisiä yhteistyöalueita ovat asuminen, työnteko ja nuoristotyö. Lisäksi stadregio osallistuu tärkeisiin kansallisiin hankkeisiin, joita rahoittavat niin valtio, kunnat kuin yksityiset toimijat. Maankäytön suunnittelu kuuluu kuten Tukholman seudullakin kunnille (tai niiden osa-alueille, city districts), mutta sekä stadregio että vapaamuotoinen metropoliyhteistyö tuottavat yhteensovittavia maankäytönsuunnitelmia yhtä kuntaa laajemmalle alueelle. Esimerkiksi: Structural Vision Amsterdam 2040: English - Amsterdam.nl

Zaanstad rakentaa identiteettiä reippaalla otteella. Taustalla kaupungintalo.

Poimintoja yhteisistä oivalluksista:

Seutuyhteistyö voidaan järjestää monella tapaa. Vapaaehtoinen yhteistyö on hedelmällistä, kun se tehdään oikealla asenteella, rakentavasti ja sitoutuen: riisu aseesi kun tulet yhteiseen neuvottelupöytään. Kuitenkin tarvitaan myös oikeaa toimivaltaa ja rahaa suunnitelmien toteuttamiseen. Sekä Tukholmassa ja Amsterdamissa esimerkiksi liikennehankkeet rahoitetaan kuntien muodostaman organisaation kautta. Mahtaako Suomen eduskunta uskaltaa luopua siltarumpuvallastaan alueiden eduksi?

Valtio ja kunnat eivät kuitenkaan missään olosuhteissa voi tehdä kaikkea, vaan mukaan tarvitaan elinkeinoelämä, yksityiset rahoittajat ja rakentajat. Myös tämä osataan todellisilla metropolialueilla. Yhteistyötä ei tehdä tunkkaisissa kabineteissa vaan avoimesti verkostoitumalla ja kokoamalla hankkeisiin mahdollisimman paljon erilaisia toimijoita. Amsterdamissa kaikki alueen toimijat, kunnat ja yritykset käyttävät markkinoinnissaan ylpeästi slogania I amsterdam.