Muutamaa päivää myöhemmin meille rantautui soutuvene, kaunis mahonkivanerista tehty kapistus. Siinä ei sopisi rojahtaa miten tahansa, vaan askel pitäisi sovittaa varovasti kölipuulle. Kengätkin pitäisi olla hellävaraista laatua.
Kenkäkauppaan!
Alkuperäinen ajatus oli ostaa vaaleapohjaiset tossut, jotka eivät jättäisi jälkiä uuteen vaneriin ja joissa jalat solahtaisivat vaivattomasti jalkatukiin. Mutta mitkä odottivatkaan urheilukaupan hyllyssä: pinkinharmaat paljasjalkakengät hassuine varpaineen. Niitä oli pakko kokeilla, ja kuinka kevyet ne olivatkaan jalassa. Näillä veneeseen olisi helppo astua!
Toden totta, ohuen pohjan ansiosta paljasjalkakengin saa hyvän tuntuman alustasta, olipa kyse sileästä veneenpohjasta tai epätasaisesta maastosta. Toisaalta ohut pohja riittää hyvin suojaamaan jalkoja kiviltä, männynkävyiltä ja teräviltä risuilta.
Eipä aikaakaan, kun päätin kokeilla tossuja myös juoksussa. Kokemus oli yllättävä: jalka nousi kevyemmin, painopiste siirtyi eteenpäin ja askelet tihenivät. Aivan kuin vauhtikin olisi parantunut. Ensimmäisen lenkin jälkeen pohkeet kuitenkin kipeytyivät. Mahtaisiko kengistä sittenkään olla vakituiseen käyttöön? Mitä polvet pitäisivät vaimentamattomista kengistä?
Muutaman lenkin jälkeen olin myyty. Pohkeet eivät enää kipeytyneet. Mikä parasta, aiemmin silloin tällöin tuntunut polvikipu hävisi. Liian hyvää ollakseen totta?
Mietin, ostaisinko paljasjalkakengät myös kaupunkiin. Sopisivatko ne asfaltille? Sitten silmiini osui juoksukenkiä koskeva artikkeli Latu ja Polku -lehdestä (4/13). Artikkelissa pohdittiin teknisten juoksukenkien vaimennuksen merkitystä: "Arvostelijoiden mukaan kengät eivät vaimenna iskuja, ne ainoastaan suojaavat kantapäähän kohdistuvalta kivulta ja mahdollistavat siten virheellisen tekniikan. Paljasjalkakengissä askel laskeutuu päkiälle, jolloin törmäysvoimat jäävät pienemmiksi. Jalkaterän luuut, jänteet ja lihakset muodostavat elastisen rakenteen, joka vaimentaa iskua. Se myös varastoi ja vapauttaa liike-energiaa."
Selvä se, kenkäkauppaan! Nyt olisivat vuorossa talvijuoksuun sopivat kengät. Ohuisiin kenkiin tarvittaisiin lämpimät sukat, joten varvastossut eivät enää toimisi.
Vapaajuoksukengät, tai miksi noita nyt kutsuisi, toimivat samaan tapaan kuin varvastossut. Pohja on aavistuksen verran kovempi (kivet eivät tunnu yhtä mukavasti) eikä varpaille ole aivan yhtä mainiosti tilaa. Kokonaistuntuma on kuitenkin kelvollinen. Lunta tai jäätä ei ole vielä ollut, joten kenkien talvikestävyys on testaamatta.
Olen kahden ja puolen kuukauden aikana juossut varvastossuilla noin 73 kilometriä ja vapaajuoksukengillä 114 km. Polvi- tai muitakaan kipuja ei ole tullut, vaikka olen pidentänyt sunnuntailenkin kahdeksasta kahteentoista kilometriin.
Kuka tietää, jos vaikka ensi kesänä juoksisin puolimaratonin? Ajoista ei puhuta.
Tietoa paljasjalkajuoksusta:
