18.1.19: Hampurista kohti kotia

Matka Dusseldorfista Hampuriin oli lyhyt ja saavuimme perille torstaina jo  neljän aikoihin iltapäivällä. Hotellimme oli tällä kertaa uusi tuttavuus, Europäische Hof aivan aseman vieressä. Tiesin, että hotellissa olisi kylpylä, ja lähdin tutkimaan sen palveluita. Juhani jäi huoneeseen lepuuttelemaan. Jokin kylpylän ilmapiirissä viehätti minua, ja kun väkeäkään ei ollut liiemmälti, innostuin ostamaan uimapuvut niin minulle kuin Juhanillekin.

Riskinotto kannatti, ja saunan voimalla sain Juhanin mukaan kylpyläkierrokselle. Se olikin mainio seitsenkerroksinen kokonaisuus: kolmannessa kerroksessa vastaanotto, neljännessä pukutilat ja hoitohuoneet (hierontoja ym. haluaville), viidennessä saunat. Altaat, kuusikulmainen uima-allas ja pienempi poreallas olivat ensimmäisessä kerroksessa, ja niitä kiersi toisen kerroksen korkeudella parvi lepotuoleineen. Ehkä siellä olisi voinut nauttia drinksuja, nyt paikalla ei ollut ketään. Varsinainen erikoisuus oli sisäpihalle rakennettu liukumäki, joka lähti kuudennesta kerroksesta ja päätyi pohjakerroksen tasolle. Emme kokeilleet.

Rentouttavan sauna-suihku-poreallas-uima-allas -kierroksen jälkeen ruoka maittoi läheisessä Ristorante Leonissa. Se oli meille tuttu jo viime kerran vierailulta, emmekä pettyneet nytkään. Ja kun olimme oppineet, että annoksesta riitti kahdelle, älysimme jakaa keiton, pihvin ja jälkiruuan. No, minulle riittivät liha-annoksen lisukkeet, pavut ja porkkanat. Suosittelen ravintolaa lämpimästi, nytkin se oli viimeistä penkkiä myöten täynnä.

Päätimme eläymyksellisen päivän hotellin alakerran pianobaarissa elävää musiikkia kuunnellen ja samppanjaa siemaillen.

Perjantain matka Hampurista Kööpenhaminaan alkoikin sitten tuntua jo kotimatkalta. Onneksi olimme syöneet hotellilla hyvän aamupalan, sillä aamun juna oli myöhässä, lopulta taululla luki että 50 minuuttia.

Oli pakkasta, päätimme nousta laiturilta asemahallin kahvilaan lämmittelemään. Aseman aikataulutiedotteet eivät näkyneet kahvilaan, ja noin varttia ennen arvioitua lähtöaikaa päätin lähteä tarkistamaan tilannetta. Ja mitä ihmettä, junahan oli jo laiturilla! Äkkiä takaisin kahvilaan, matkalaukku käteen ja säntäämään junaan. Juhani kiitää perässä.

Nousemme junaan, ihmettelemme vaununumeroita, mutta saamme kuulla että vaunu 72 (jossa olemme) onkin vaunu 82 (jossa paikkamme olivat). Hyvä niin, nostin kapsäkkini ylähyllylle ja Juhani sanoi: tässä muuten reppusi. Olin unohtanut sen kahvilaan, mutta onneksi Juhani oli sen huomannut. Huh!

Junan myöhästymisestä johtuen kahden tunnin vaihtoaikamme Kööpenhaminassa kutistui vajaaseen tuntiin. Emme lähteneet hortoilemaan kaupungille, vaan tyydyimme aseman Starbuck’sin antimiin. Moneskohan kerta sekin jo oli? Alkavat tulla nämä asemat tutuiksi.

Juna Tukholmaan lähti aikataulun mukaan ja saatoimme hengähtää: ei enää yhtään vaihtoa. Illalla olisimme Tukholmassa ja aamulla lähtisimme Viking Gracella kohti Turkua ja kotia. Hieno matka, mutta hienoa on palata kotiinkin!

17.1.19: Kaupunkikävely Düsseldorfissa

Pitkiin välimatkoihin tottunutta suomalaista jaksaa hämmästyttää, kun maasta ja kaupungista toiseen pääsee muutamassa tunnissa. Tuskin ehdimme istahtaa junaan Haagissa, kun olimme jo Utrechtissa ja sieltä junanvaihdon jälkeen Dusseldorfissa. 20 minuutin kävelymatka rautatieasemalta Boutique Hotel Leonardoon taittui nopeasti.

Olin lukenut junassa saksalaista dekkaria ja se tepsi: innoittauduin hotellin vastaanotossa puhumaan saksaa, pitkästä aikaa. Saimme suosituksen läheisestä vietnamilaisesta ravintolasta ja päätimme kokeilla sitä. Olivathan Vietnamissa joulunaikaan vierailleet sukulaiset kehuneet kovasti paikallista ruokaa. Valitsimme listalta parit alkupalat (rapu- ja kasviskääryleitä/nyyttejä) ja pääruuaksi yhteisen liha-nuudeli -keiton. Hyvää oli. Harmillista kyllä ravintolan nimi jäi tallentamatta, enkä sitä myöhemmin netistäkään onnistunut löytämään. Ehkä nämä etniset ravintolat tulevat ja menevät nopeasti.

Aamulla söimme hyvän aamiaisen hotellissa, jätimme laukut vastaanottoon ja suunnistimme kaupunkikävelyllemme. Olin suunnitellut tämän Medienhafeniin, Reinin rantaan ja vanhaan kaupunkiin suuntautuvan noin 5 kilometrin reitin niin, että päätyisimme lounasaikaan takaisin hotellin liepeille, söisimme lounaan, hakisimme laukut ja kävelisimme asemalle iltapäivällä lähtevään junaan. Ja niin se toteutuikin.



Reittimme ensimmäinen osuus hotellilta kohti Reinin rantaa sivusi Düsseldorfin ydinkeskustaa, ohitimme mm. Graf-Adolf-Platzin (yllä ylempänä) ja Schwanenspiegel-altaan.

Jälkimmäisen osuuden suunnistimme Düsseldorfin maamerkin, TV-tornin (yllä alempana)avulla. Tämä osuus olikin  (vielä) melkoisen karua työpaikka-aluetta (vanhasta satama-alueesta kehkeytyvää uutta uljasta kaupunginosaa), kunnes pääsimme Reinin rantaan. Siellä olikin varsinainen kohteemme, Frank O. Gehryn punainen, valkoinen ja hopeanhohtoinen rakennusryhmä.



Frank O Gehryn "Rheinhafen centre of arts and the media" (1998-1999) muodostaa Reinin rantaan, sataman reunalle yllättävän miellyttävää kaupunkitilaa. Sen takaa pääsi rantareitille, jota pitkin sitten kävelimmekin aina vanhaan kaupunkiin saakka.

Ensiksi kohtasimme liittoparlamenttitalon: Landtagsgebäude Nordrhein-Westfalen, arkkitehdit Fritz Eller, Erich Moser, Robert Walter & Partner, 1988 (alla). Sen jälkeen ihailimme joella kulkevaa liikennettä. Kalamiesseuralaiseni noteerasi myös virran pyörteet ja vedenalaisen kosken. Kävelyretki oli viimeistään näin muuttunut vaivan arvoiseksi.



Joelta nousimme Dusseldorfin vanhaan kaupunkiin. Vanhoja taloja oli reitillämme lopulta melko vähän, mutta uudemmat oli sovitettu miellyttävästi vanhojen mittakaavaan. Tunnelma oli joka tapauksessa aivan erilainen kuin reittimme modernimmalla alkuosalla.

Alla Marktplatz ja Bolkerstrasse. Kadut olivat yllättävän rauhallisia, vaikka autoilu tuntui olevan kaikkialla sallittu. Ajajat vain osasivat sovittaa nopeutensa kapeiden katujen välityskyvyn mukaan.



Bolkerstrassen päässä, Hofgartenin reunalla, olikin sitten toinen etukäteen pongaamamme arkkitehtuurikohde, Daniel Liebeskindin Kö-Bogen liiketalo (2013).  Odotin tavarataloa (jostain syystä), mutta kyseessä oli pikemminkin toimistotalo, jonka kahdessa alimmaisessa kerroksessa on yleisölle avoimia liikehuoneistoja ja ravintoloita. Googlaamalla selvisi, että kyse on yhtä liiketaloa laajemmasta kaupunkiuudistuksesta https://de.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6-Bogen



Lounaspaikaksi valitsimme hotellin vieressä sijaitsevan Brauerai Schumacher -panimoravintolan vuodesta 1838 toiminut panimo ravintoloineen huokui perinteitä. Olimme ensimmäiset lounasvieraat ainakin satapaikkaisessa ravintolasalissa, ja meillä oli hyvä tilaisuus seurata toimissaan askaroivaa henkilökuntaa. Esitteistä päätellen ravintolassa järjestettiin kaikenlaisia laulu- yms. perinnetapahtumia, mutta myös perhejuhlia ja työpaikkojen rientoja. Turhaa varmaan sanoa, mutta hapankaalimme, makkaramme ja lohemme maistuivat mainioilta talon lagerin kanssa.
Hyvin syöneinä jaksoimmekin taivaltaa tutun matkan asemalle ja Hampurin junaan.

15.-16.01.19: Opintomatkalla Den Haagissa

Tiistaiaamun junamatka Brysselistä Den Haagiin alkoi puoli tuntia myöhässä Brysselin eteläisen rautatieaseman teknisistä ongelmista johtuen. Onneksi aikataulussa oli varaa, ja pääsimme perille ajoissa. 1973 valmistuneen päärautatieaseman (alla) tienoo on muutoksen tilassa, myös itse aseman sisus on uusittu 2010-luvulla (yllä).


Novotel Den Haag City Center -hotellissa tapasin Kaavasta toteutukseen -opintomatkani matkakumppanit ja lähdimme tutustumaan hollantilaiseen kaupunkikehittämiseen. matkatoverit. Juhani jäi odottelemaan huoneen vapautumista ja suunnittelemaan omaa museokierrostaan.

Kaksipäiväisen opintomatkamme kohteena oli haagilainen Binckhorstin alue, jota ollaan muuttamassa vanhasta teollisuus- ja varastoalueesta moderniksi työpaikka- ja asuntoalueeksi. Samalla kyse on Hollannin tulevan ympäristölain pilotoinnista: miten entistä sujuvammin ja ketterämmin kaavoitetaan ja toteutetaan toteutuskelpoisia kaupunkikehityshankkeita yhdessä maanomistajien ja alueen yritysten kanssa. Tätähän meilläkin tavoitellaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa (muun muassa).

Tiistaina kuulimme aluetta Haagin kaupungilla kaavoittavan suomalaistaustaisen arkkitehdin esittelyn suunnittelutilanteesta. Vaikka kyse onkin kumppanuushankkeesta, jossa maanomistajat ja yrittäjät ovat mukana alusta alkaen, prosessi on tiukasti kaupungin ohjauksessa. Tapasimme myös Kuntaliiton hollantilaisen sisarjärjestön VNG:n edustajia, jotka kertoivat maan hallintorakenteesta ja omasta toiminnastaan. Koko joukko kuntia on Hollannissakin, ja itsehallinnolliset provinssit (ja jokaisessa provinssissa VNG:n aluetoimisto).

Päivän päätteeksi illastimme Instock-ravintolassa, joka tarjoili meille "ylijäämäruokaa" eli annoksia, jotka oli valmistettu ylijäämätuotteista. Olipa hyvää! Kannattaa käydä, jos on Haagissa päin liikkeellä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli lisää esityksiä Binckhorstista, tällä kertaa Local-nimisen kiinteistökehitys-yrityksen näkökulmasta. Eilinen esitys kaavoitusprosessista täydentyi mukavasti. Ideana Hollannin tulevassa ympäristölaissa on (sen lisäksi että siinä yhdistyy 27 eri ympäristölakia sikäläinen maankäyttö- ja rakennuslaki mukaan lukien), että varsinainen kaavoitus on suhteellisen väljää, mutta sitä täydentää tehokas neuvotteluprosessi, jonka aikana laaditaan yksityiskohtaisia suunnitelmia ja sovitaan toteuttamisvastuista ja velvoitteista. Binckhorstin lisäksi on myös muita alueita, joiden kaavoituksessa kokeillaan tulevaa lakia ja ilmeisesti sitten lakia vielä hienosäädetään kokemusten perusteella. Voitaisiinko myös meillä tehdä näin?

Esitysten lomassa meillä oli myös tilaisuus kävellä paljon kaupungilla: näimme niin vanhaa viehättävää Haagia punatiilitaloineen kuin uusia uljaita pilvenpiirtäjiä ja pääsimme tutustumaan niin toimisto- kuin hallintorakennuksiinkin. Kaupunkikuvallisesti Haag muistuttaakin jännällä tavalla Tallinnaa: uutta ja vanhaa on yhdistetty ennakkoluulottomasti. Korkeaa rakentamista kuitenkin säädellään erityisillä Eyeline-Skyline -periaatteilla, joissa kiinnitetään huomiota mm. rakennusten muodostamaan siluettiin, katutason ja silmänkorkeuden julkisivun käsittelyyn, viherrakenteisiin ja pienilmastoon.

Ekskursiomme virallinen ohjelma päättyi komeaan KAAN-arkkitehtien saneeraamaan "B30"-virastotaloon (aula yllä), jossa vuorossa lakiuudistukseen liittyviä puheenvuoroja valtionhallintoon kuuluvien, itsenäisten ympäristö- ja infra-alan RLI-neuvoston ja PBL-ympäristöarviointitoimiston sekä Delftin yliopiston näkökulmasta. Monipuolinen kattaus totta tosiaan, kiitos järjestäjille Kaisalle ja Johannalle!

Matkakumppanini Juhani ehti kahden päivän aikana tutustua toisenlaiseen Haagin, taiteen ja kulttuurin kaupunkiin. Mauritshuis on 1600-luvulla rakennettu asuintalo, muutettu museoksi 1822 ja korjattu perusteellisesti 2010-luvulla. Museossa ja sen viereisessä Prinssi William V:n Galleriassa on 1600 luvun upeaa taidetta Rembrandtista alkaen. Gemeentemuseum (yllä) sijaitesee H.P. Berlagen suunnittelemassa, 1934 valmistuneessa Art Deco-tyylisessä rakennuksessa. Se on yksi Euroopan suurimmista modernin ja nykytaiteen museoista, Piet Mondrianin "kansainvälinen koti" ja esittelee laajalti muidenkin deStilj-ryhmän taiteilijoiden töitä.  Haags Historisch Museum on toiminut vuodesta 1986 lähtien 1600-luvulla rakennetussa St. Sebiastin killalle kuuluneessa rakennuksessa ja kertoo nimensä mukaisesti Haagin historiasta, hallinnosta ja asukkaista.  Escher in het Palais-museo on entinen kuninkaallinen residenssi, jossa voi tutustua kuvataiteilija, graafikko ja keramiikkataiteilija M.C. Escherin tuotantoon, jota kuvataan mm. "abstraktien matemaattisten rakenteiden visualisointeina".

Antoisien Haagin päivien jälkeen jatkoimme matkaa kohti Düsseldorfia -siitä lisää huomenna!

14.01.19: EU:n ytimessä

Lähdimme aamutuimaan Central-asemalle ostaman huomisen junalippuja den Haagiin. Näitä lippuja en voinut ostaa muiden lippujen tapaan bahn.de sivujen kautta, kun juna ei Saksan puolella kulkisi. Toki olin katsonut netistä, että junia kulkee niin että varmasti ehdimme puoliltapäivin perille tapaamaan opintomatkatovereitani. Minullahan tämä on yhdistetty työ- ja lomamatka eli muodikkaasti "bleisure"-matka, kun muut tulevat lentäen Amsterdamin Schipholiin ja sieltä junalla den Haagiin.

Junaliput ostettuamme söimme aamiaisen matkan varren kahvilassa. Brysselissä näitä aamiaispaikkoja riittää ja croissantit ovat takuuvarmasti tuoreita ja meheviä. Aamiaisen voimalla jaksoin tehdä viikon ainoaksi jäävän kuntosalitreenin. Hotellin gym oli pieni, mutta viihtyisä. Juoksumattojen, kuntopyörien ja cross-trainereiden lisäksi salilla oli puinen Nohrd-voimailulaitteisto. Sievä kokonaisuus: vesivastuksella toimiva soutulaite, penkki punnerruksia varten, talja-laite ja nahasta valmistetut, puukahvaiset irtopainot.


Iltapäivän vietimme Brysselin EU-alueella. Ensiksi tutustuimme työpaikkani Kuntaliiton EU-toimistoon - sellainenhan kaikilla lobbareilla Brysselissä on. EU-säädökset vaikuttavat monin tavoin kuntien toimintaan, vaikkakaan oma alani kaavoitus on kansallista touhua. Square de Meeûs -aukiolta kävelimme pääkallonpaikalle: EU-parlamentin tyyssijoille Espace Leopold -alueelle.


Maijan suosituksesta menimme Parlamentarium-vierailijakeskukseen ja hups, kaksi tuntia kului kuin siivillä. Mielenkiintoista olivat: EU-maiden tapahtumia koskeva kuvasarja 1900-luvun alkupuolelta alkaen, EU:n syntyä ja laajenemista kuvaava esitys, EU-parlamentin toiminnan esittely sekä nykypäivän EU-alueen arkipäivää esittelevä kokonaisuus. Nämä oli toteutettu erilaisin multimedia-tavoin, jokainen saattoi oman halunsa mukaan katsella kuvia ja karttoja ja kuunnella omalla kielellään selostusta kuulokkeista. Suosittelen lämpimästi!

EU-byrokratiaa päivitellessä ja kurkkudirektiiveille naureskellessa unohtuu helposti, että EU pohjimmiltaan on suuri rauhan projekti - puhumattakaan siitä että kummasti helpottaa maitse ja meritse matkailua.

13.01.19: Jälleen näkemisen riemua!

Tänään meillä oli leppoisa lähtö ja ehdimme syödä aamiaisen hotellilla. Juna kohti Brysseliä lähtisi vasta varttia vaille yhdeksän. Ehdimme myös käydä asemalla ostoksilla: innostuin ostamaan saksankielisen rikosromaanin. Yllätyksekseni pystyin lukemaan sitä kohtalaisen hyvin. Aluksi lauseet piti takaperoisen sanajärjestyksen takia lukea moneen kertaan, mutta vähitellen siihenkin tottui. Saksankielisten poliisisarjojen katselu ei siis ole mennyt hukkaan. (Eikä viiden vuoden opiskelu koulussa ja kolmen kuukauden hotellisiivous Pohjois-Saksan Dahmessa 20 vuotta sitten.)

Saavuimme Kölniin aikataulun mukaisesti ja meillä oli kolme varttia aikaa junan vaihtoon. Päätin mennä katsastaman Kölnin tuomiokirkon Juhanin vastustuksesta huolimatta. Hänen mielestään vaihdoissa ei pidä ottaa mitään riskejä, mutta tässä tapauksessa kohde oli aivan aseman vieressä. Viime kesänä tyydyin ihailemaan sitä aseman lasikatosten läpi, mutta nyt kyllä kävisin katsomassa, näyttikö se vielä yhtä ihanalta kuin viisikymmentä vuotta sitten. Elämäni ensimmäisellä ulkomaanmatkalla vanhempien ja nelivuotiaan pikkuveljen kanssa näimme ja koimme monta monituista kirkkoa - kesähelteellä ne tarjosivat automatkalaisille vilpoisan levähdyspaikan.





Junamme saapui Brysseliin neljän maissa. Emme viitsineet enää vaihtaa junaa Nord-asemalta Centralille vaan kävelimme reilun kilometrin matkan majapaikkaamme. Se oli viime kesältä tuttu, vanhan luostarin sijoille rakennettu Dominican Rue Leopoldilla, aivan keskustan vieressä. Sijainnin lisäksi meitä miellytti hotellin todella kohtelias henkilökunta ja pienen totuttelun jälkeen hotellin tarinaan sopiva mieto suitsukkeen tuoksu ja vieno kirkkomusiikki käytävillä ja hississä.

Illansuussa meillä sitten oli se kaikkein iloisin jälleen tapaaminen: saimme esitellä vuoden EU-komennuksella olevalle Maija-tyttärelleni Brysselin klassikon, A La Mort Subite -olutravintolan vuodelta 1910.

12.01.19: Pientä ylellisyyttä

Väsyneenä voi tehdä kaikenlaista. Kuten pyytää take away -aamiaisen hotellin vastaanottoon 5.15 kun juna lähtee 6.22 ja matkaa asemalle vartin verran. Voi myös laittaa puhelimen herättämään mahdollisimman myöhään viideltä ja aamulla havahtua siihen että puhelin on edelleen Suomen ajassa. Onneksi matkakumppanini on toista maata ja suihkun jälkeen pirteänä kuin peipponen haki take awayn hapannaamalle huoneeseen. Kuinka ylelliseltä kahvikupponen vuoteessa kukonlaulun aikaan voi tuntua! Mielialakin vaihtui tuossa tuokiossa.

Junamatka Tukholmasta Kööpenhaminaan meni lähinnä torkkuessa. Pientä ylellisyyttä olivat villasukat, iso villahuivi peittona ja toppatakki tyynynä. Miten muistaisi näitä matkoja varten hankkia matkatyynyn ja peiton?  Jotka olisivat mukavia, mutta pieneen tilaan pakattavia?

Suurin aktiviteettini junassa oli lounasravintolan etsiminen, koska Kööpenhaminassa meillä olisi reilusti aikaa junanvaihtoon. Muistin kollegan puhuneen jostain aseman lähellä sijaitsevasta vanhasta teurastamoalueesta, ja niinhän se löytyikin: Ködbyen ja siellä oleva kala- ja nilviäisravintola Ködbyens Fiskebar. Koko alue paljastui sitten hienoksi kulttuuriperintöalueeksi eri aikoina rakennettuine osineen. 

Kyllä ihmettelen, ettemme viime kesänä äkänneet tätä paikkaa, vaikka olimme Kööpenhaminassa kaksi kokonaista päivää. Tosin silloin meillä olivat mielessä kaupungin ulkopuolella olevat taidemuseot Louisiana ja Arken sekä Amagerin rantojen uudisrakennuskohteet. 

Puoli yhdeksän aikaan illalla olimmekin sitten Hampurissa. Majoituttuamme - tällä kertaa arkiseen IntercityHotel Hamburg Hauptbahnhofiin - söimme pikaisesti läheisessä italialaisravintolassa ja menimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan.

11.01.19: Kovaa tuulta länsi-luoteesta

Viking Amorella saapuu kohta Tukholmaan. Tammikuinen päivä on ollut aurinkoinen. Noin 15 m/s puhaltava tuuli tuntui saavuttaessa Maarianhaminaan ja lähdettäessä sieltä eteenpäin n. kahden tunnin ajan, sitten Ruotsin rannikko antoi suojan länsituulelta. Muutoin matka on ollut erittäin miellyttävä. Työskentely etäkokouksineen sujui hyvin laivan verkkoyhteyttä hyödyntäen ja tuota pikaa voin keskittyä viikonlopun viettoon.

Turku- Tukholma -reitin etu on juuri lyhyt avomeriosuus. Siitä on iloa etenkin näin talviaikaan. Ilmatieteen laitoksen mukaan Itämerellä / Ahvenanmerellä tuulee eniten marras-, joulu ja tammikuussa ja vähiten kesä-elokuussa. Sen voi toki ottaa huomioon matkasuunnittelussa. Meidän ratkaisu on päivälaiva - keinutus on silloin helpompi sietää. 

Suosikkimme on Turku-Tukholma -reitti Viking Linellä. Helsingistä ehtii varhaisella junalla aamulaivaan. Viime matkalla tosin aloitimme loman jo Turusta Park Hotellista. Nyt aikataulu ei sitä sallinut. Tukholman päässä Vikingin terminaalista pääsee nopeasti hotelliin ja illalliselle tunnelmalliseen Vanhaan kaupunkiin. Slussenin vielä ties kuinka kauan kestävä remontti toki sotkee kulkureittejä.

Hotellimme Tukholmassa on Lady Hamilton, johon tutustuimme viime kesän matkalla.  Viehättävä. Aamulla junalla Kööpenhaminaan ja Hampuriin, mutta siitä lisää huomenna.