Kesäpendelöijän synnintunnustus

Hävettää tunnustaa, mutta olen kesäpendelöijä. Kiusaus on liian suuri, kun mökki sijaitsee vain 70 kilometrin päässä pölyisestä ja hikisestä Helsingistä. (Anteeksi kaikki kesähelsinkiläiset, mutta olen pohjimmiltani maalaistyttö.)

Olen sikäli onnekas, että voin pendelöidä bussilla. Se lohduttaa ilmastonmuutos-omaatuntoani, tuota työn tuomaa luontaisetua, olisihan sukkulointi mökin ja kaupungin omalla autolla vieläkin epäekologisempaa. Samalla edistän joukkoliikenteen säilymistä maaseudulla: Lohja-Helsinki -bussit toki kulkisivat ilman minuakin, mutta Lohjalta Karjalohjalle päin kulkeva jatkoyhteys kaipaa selvääkin selvemmin jokaista matkustajaa. Toivottavasti linja säilyy, jotta ensi kesänäkin pääsisin bussilla vain viiden kilometrin päähän kesäparatiisistani.

Bussissa istuminen on mukavaa ja rentouttavaa, varsinkin kun teen sitä vain muutaman viikon vuodessa. Bussissa voin miettiä, mistä kanssamatkustajat tulevat ja minne menevät. Aamuisin toki töihin, mutta etenkin perjantaina iltapäivällä mukana on kotiin palaavia opiskelijoita ja sukuloimaan matkustavia. Toisinaan käytän matkan romaanien lukemiseen ja kaiken kumman pohdiskeluun, toisinaan ajatusten lepuutteluun tai ihan vaan nukkumiseen.

Vaihtoyhteydellinen bussi lähtee vartin yli neljä, joten töistä tulee lähdettyä ajoissa. Puolentoista tunnin bussissa istumisen jälkeenkin iltaan jää pituutta. Pendelöintini ansiosta Juhani saa mahdollisuuden viettää päivät mökillä puuhaillen, mistä on minulle silkkaa hyötyä. On kerrassaan upeaa tulla bussilta suoraan ruokapöytään ja popsia samana päivänä pyydettyä haukea, kuhaa tai ahventa.

Luksusta on myös se, että sauna on lämmin, haudutetut vihdat valmiina ja kesälämmin järvi odottamassa pulahtajaa. Saunan päälle voi istua terassilla ja nauttia lempeästä kesäillasta. Sään salliessa, ja miksei se sallisi, voi vielä käydä kokemassa verkot tai muuten vain soudella järvellä ja ihailla maisemia.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä syynä mökkipendelöintiin ovat aamut. Aamuaurinko alkaa paistaa rantaamme jo varhain. Vaikka ennen kuutta herääminen on aamu-uniselle tuskaa, sitä lievittää kummasti kun voi availla silmiä lintujen lauluja kuunnellen tai auringon paisteessa väreileviä lehtiä ihaillen. Selvä se, että mökin viileydessä ja hiljaisuudessa viisikymppinen myös nukkuu paremmin. Lisäksi, kun käytän kaupungissa ainakin tunnin herätelläkseni itseni aamun hesarin kanssa, täällä voin tallustella paljain jaloin sammaloitunutta polkua uimarantaan ja edelleen aamuautereessa lepäävään järveen. Vesi tuntuu aamu-unisella iholla aluksi aina kylmältä, mutta noin viiden vedon jälkeen olo on autuas.

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Tenon lohta soutamassa

Sunnuntai 19.6.

Juna Rovaniemelle lähti 19.26. Valkoviiniä ja sipsejä ravintolavaunussa niin kuin tapaan kuuluu. Viereisen hytin iloinen matkaseurue ehti jo huolestuttaa, mutta tasan kello 23 ilottelu loppui tai ainakin muuttui hiljaiseksi. Uni maittoi lopulta hyvin itse kullekin.

Maanantai 20.6.

Rovaniemi – Sodankylä (aamukahvi huoltoasemalla) – Ivalo (ruokaostokset ja bensaa) – Inari (lihapullia ja muusia) – Kaamanen – Karigasniemi (hyttysentorjunta-aseita ja kalastusluvat); perillä Ismuksessa noin kello 17. Myyräsiivouksen jälkeen tavaroiden purku ja miehet kalaan. Paavo ja minä jäimme kotimiehiksi. Aika kului elokuvia katsellessa ja Kanji-merkkejä piirrellessä. Iltalukemistona Harry Potter ja Fenixin kilta.

Tiistai 21.6.

Juhani aamukalassa. Paavo ja Jari, urheat sissit, lähtivät Badusjoelle telttaretkelle lähes kaatosateessa. Matkasuunnitelmana kanjit: joki 川, metsä森, vuori山, tuli火 ja vesi水. Illalla saunan jälkeen lähdin Juhanin kanssa joelle: sain reissun ensimmäisen kalan, kohtuullisen kokoisen siian. Kala-ateria tiedossa! Muutoin saimme soudella rauhassa ja ihailla maisemia. Soudamme vuoron perään, mikä on hauskaa ja auttaa pysymään lämpimänä.

Keskiviikko 22.6.

Juhani ja Jari aamukalassa. Paavon kanssa hiekkamontuilla heittelemässä kiviä ja laskemassa mäkeä. Monttu on onneksi sen verran pensoittunut, ettei suuremman maanvyörymän vaaraa ole. Kilpajuoksu mökille, jäin lähdössä kuin nalli kalliolle. Päivälliseksi paistettua siikaa ja harjusta sipulien, porkkanoiden ja perunoiden kanssa. Nam! Yhdeksän aikaan lähdimme joelle. Yötön yö oli sateinen ja viileä, mutta kaunis. Kalansaalis jäi vaatimattomaksi. Ruokakalat sentään saatiin, kun myös Jari ja Paavo olivat kalastaneet rannalla.

Torstai 23.6.

Paavo ja Jari lähtivät tunturiretkelle, minä jatkoin laiskottelua mökillä. Kolmas kirja menossa: Ensimmäiseksi luin brittiläisen antropologin, Alan MacFarlanen teoksen "Japanin sydämessä". Farlane kertoo kokemastaan kulttuurishokista matkustettuaan ensimmäisen kerran Japaniin. Häntä hämmästyttivät tavat, kulttuuri ja ihmisten varauksellisuus, kun taas minusta oudolta ja salaperäiseltä tuntui ennen kaikkea kieli. Toiseksi Maarit Lähteenmäen kirja: "Terra Ultima, Matka Lapin historiaan". Lapin sota saa kirjassa aika suuren osan, samoin asuttaminen, teollisuus ja matkailu. Saamelaisten asemasta ja oloista olisi saanut olla enemmänkin tietoa. Kolmanneksi aloitin Pirkko Arhipan romanttisen dekkarin (mikä tyylilaji!) "Kyyn punainen maito". Se ei rasittanut päätä liikaa.

Illalla oli Jarin vuoro lähteä joelle, minä ja Paavo jäimme pelaamaan Gogoilla ja korteilla. Gogotaistelu, tai neppailu, oli oikeastaan aika hauskaa, vaikka luunappisormi tulikin kokemattomalle jokseenkin kipeäksi. Kasinonpeluussa puolestaan sai verrytellä päässälaskua ja ruutukympin kalastelua. Harry Potter tuuditti meidät molemmat uneen hieman ennen puoltayötä.

Perjantai 24.6.

Juhannusaatto. Sen kunniaksi aurinkokin pilkahtelee pilvien raosta. Tällä kertaa lähdin Juhanin kanssa joelle aamupäivällä, ehdimme kalastaa kolmisen tuntia ennen kuin kalastusaika kahdelta päättyi. Saaliiksi saimme hyvän mielen, soutamisesta vertyneet lihakset ja silmäniloa maisemista. Tässä vaiheessa on aina hyvä muistella vuoden 2001 jättikalansaalista: 42 kiloa viidessä päivässä. Keittoainekset sentään ovat kasassa, vaikka täytyykin tyytyä harriin. Hyvää silti.

Lauantai 25.6.

Yöllä miesten onkeen tarttui yli kymppikiloinen lohi, mutta mokoma katkoi siiman. Näin kävi silloinkin, kun viisitoista vuotta sitten (!) olin ensimmäisen kerran täällä. Hyvä asiassa tietysti se, että joessa ON kaloja. Aamulla vaihdoimme vuoroa ja pääsin soutamaan. Puuskittainen tuuli toi soutuun lisävärinsä, paluumatkalla pääsimme ajamaan suorastaan aallonharjalla. Lohet jäivät odottamaan ensi vuotta, mutta ovathan sitten entistäkin isompia!

 

Posted with Blogsy

Tyttöjen viikko - おんなのこのいっしゅかん。

Sunnuntai 12.6.
Kesäloma alkoi ja veljentyttäret saapuivat. Mitä kaikkea ennättäismmekään tehdä viikon aikana? Toivottavasti torstain tentti ei häiritse liikaa huvinpitoa. Nyt saunaan ja uimaan, kun vesi järvessä on uskomattoman lämmintä ja isä vielä paikalla tutustuttamassa rannan kiviin.

Maanantai 13.6.
Sää viileni ja järvi sen myötä. Silti Iida rohkeni kokeilla aamu-uintia. Reipas tyttö! Viivi puolestaan innostui saunatuvan kangaspuista. Aloitimme pistelemällä loimet pirtaan, jonka olin siiränyt talveksi mökin lämpimään. Siinä sivussa tytöt järjestelivät kuteita ja suunnittelivat maton raitoja. Harmi vain, että punaista oli niin vähän! Iltapäivällä suuntasimme Helsinkiin, jotta pääsisin japanin kurssilleni. Viivi harjoitteli, kuinka kataganoilla kirjoitetaan Viivi ja Iida, hiraganoilla lauseet "ahne kissa syö" ja "pieni koira kirjoittaa" sekä kanjeilla "Nemo-kala". Sanat tyttönen löysi aivan itse sanakirjasta ja merkit harjoitusmonisteistani.

Tiistai 14.6.
Kaupunkipäivä. Yhdeltätoista olimme Levykauppa Äxän ovella. Viivin kassiin päätyi Pit Bullin Armando. Hämmentävää, kuinka asiantuntevasti kymmenvuotias keskusteli myyjän kanssa räppärin tuotannosta. Seuraavaksi Kamppiin ja lelukauppaan: ZuZuPets-ötökkä, TopModel tusseja ja värityskirjoja sekä läpikuultava pallo. Opettavaista tutustua levy- ja lelutrendeihin.

Mäkkäri-lounaan ja SpiceIce -jäätelöiden jälkeen oli korkeakulttuurin vuoro: Kansallismuseoon! Siellä oitis Vinttiin, joka toden totta on museon hittituote. Kerrankin saa kosketella esineisiin ja harjoitella erilaisia kädentaitoja. Viivi jaksoi kutoa toista tuntia, ja Iida asetteli huolellisesti kirjaimia liukuhihnalle. Yhdessä etsimme eri valtionpäämiehille oikeita päitä ja varpaita.

Keskiviikko 15.6.
Pilvisestä ilmasta huolimatta päätimme mennä Linnanmäelle. Matkalla täytimme vatsamme Pizza-Expressissä (Mozzarella-pizza, Ananas-pizza ja Paprika-Oliivi-Herkkusieni-pizza). Pieniin mahoihin mahtuu hämmästyttävän paljon, kun  motivaatio on kohdallaan.

Linnanmäellä jakauduimme kahteen joukkueeseen: Viivi ja Kaisa-kummityttö säntäsivät isoihin laitteisiin ja minä sain Iidan kanssa kuljeskella rauhallisemmin. Iidan suosikiksi paljastui hevosrata. Autolla ajaminen oli myös mukavaa, samoin pieni kuppikaruselli. Tragiikkaa koettiin Hurjakurun portilla. Iida olisi ollut vesirataan riittävän pitkä, mutta ei päässyt mukaan PikkuHupi -rannekkeella. Lohdutusonginnan jälkeen älysin ostaa yksittäilipun Eldoradoon, ja loppupäivä oli pelastettu. Viivistä Vekkula oli siisti, no, niin minustakin, parasta heti vuoristoradan jälkeen. Edestakaisin liikkuvissa portaissa Iidaa kannatellessani tosin ajattelin, että olisihan tuon sateenvarjon ja sadetakkikassin voinut jättää portillekin. Pakko oli ajaa myös kummitusjunassa, jonka tunnelma on pikemminkin nostalginen kuin jännittävä.

Torstai 16.6.
Tenttipäivä. Olimme tulleet jo illalla takaisin mökille ja Viivi aloitti kutomisen heti aamusta Iidan avustuksella. Sen sijaan, että olisin kerrannut kielioppia ja muuta järkevää, harjoittelin sivellintussilla kanjimerkkien piirtämistä. Sillä seurauksella, että taisin lopulta osata tentistä parhaiten kanji-osan. Aika hankalaa oli kaiken kaikkiaan. Keskittymistä haittasi myös se, että auton laturi alkoi matkalla temppuilla ja päädyin soittelemaan erilaisiin huoltamoihin (turhaan) ja lopulta hankkimaan vuokra-auton mökille palaamista varten. Siinä meni se aika, jolloin olin kuvitellut harjoittelevani verbien taivutusta. No, turha selitellä, viime hetkillä nyt ei enää kovin paljoa voi oppia. (Ehkä kuitenkin sen ratkaisevan pisteen?)

Perjantai 17.6.
Tänään selvisi, että auto ei ollut sittenkään hajonnut. Ei ainakaan lopullisesti, vaan laturi oli toipunut ja ohjaustehostinkin toimi taas. Lisäksi selvisi, että olin läpäissyt tentin! Jee! Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun kärräsimme aamulla tullutta puukuormaa puuvajaan. Pikku-Iida osoittautui taitavaksi apulaiseksi. Ja todella tarpeelliseksi tädin polvien ja selän kannalta. Viivi on koko päivän jatkanut kutomista. Tukilla on nyt kaksi pikkumattoa Viivin ja Iidan huoneisiin sekä pidempi matto keittiön käytävään. Sen lisäksi, että matot on huolellisesti suunniteltu, ne on myös hienosti toteutettu! Kangaspuiden käyttö on nyt Viivillä hallussa sukkulan heitosta ja luhan lyönnistä pingottimen siirtoon ja loimien kiristämiseen. Tukkien kiertäminenkin onnistuu!

Lauantai 18.6.
Pikkuvieraat lähtevät ja mekin suuntaamme kaupunkiin. Hieno viikko! Hyttysetkin lakkasivat kiusaamasta kun muistimme Maijan ja Minnan Saimi-mamman neuvon: Kutina tokenee, kun paukamia ropsuttelee saunassa lämpimällä vastalla! Hyvää matkaa Panelian mummulaan!

Kesäpäivä Tallinnassa - The Towers of Tallinn

Keskiviikon laiva Tallinnaan oli täpötäysi. Ei ihme, olisihan Helatorstai vapaapäivä niin suomalaisille kuin Suomessa työskenteleville virolaisille. Laivalla olikin mukava pitkän viikolopun tunnelma. Joudun palaamaan töihin jo perjantaina, mutta päivän pikaloma Tallinnaan tuntuu silti oikein mukavalta kaiken japanin uurastuksen jälkeen.

Hotellimme L´Eremitage sijaitsee Vanhan kaupungin lounaispuolella Toompuiesteen varrella, mahdollisimman kaukana satamasta. Hotelli on kunnostettu vanhaan rakennukseen ja kunnostuksessa on satsattu yhteistiloihin, sisäänkäyntiin, aulaan ja ruokasaliin. Näiden ansiosta rakennus on päässyt Tallinnan arkkitehtuurioppaaseen. Huoneet ovat vaatimattomia, mutta siistejä.

Illalla kävimme syömässä Bonaparte-ravintolassa Pikk-kadun varrella. Ravintola on tallinnalaisten ystäviemme suosiossa, ehkäpä pikemminkin jälleen arkkitehtonisesti kiinnostavan kunnostuksensa ja hyvän viinivalikoiman kuin ruuan takia. Ruoka toki on aivan kelpoa, vaikka menun kaikkia annoksia ei aina ole saatavilla.

Helatorstai on Virossa tavallinen arkipäivä, ja siten minulla olisi ollut tänään mainio mahdollisuus tehdä ostoksia. Mutta kuinka kävikään? Tutut varmasti jo arvaavat vastauksen.

Hotellin kahvi oli virolaiseen tapaan jokseenkin vaatimatonta, joten suuntasimme aamiaisen jälkeen jatkoaamukahville kaupungille. Raatihuoneen torin koilliskulmasta lähtevän Saiakangin varrella ja sen tuntumassa on useita mukavia kahviloita, joista yhteen piipahdimme. Kahvin jälkeen saattelin Juhanin arvostelemaan Tallinnan arkkitehtikoulun diplomitöitä. Näyttelytila oli Estonia-teatterin lähistöllä, joten siitä oli helppo lähteä ostosparatiiseihin humputtelemaan. Ensiksi hoitelin tärkeitä asioita: korjautin silmälasit ja vaihdoin aiemmilta matkoilta jääneet kroonit euroiksi. Tallinnalaisilta ystäviltä olin kuullut, että rahanvaihto onnistuisi Eesti Pankissa, joka sattumalta sijaitsee juuri samoilla kulmilla. Tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, rahanvaihtoa hoitaisikin Swedbank. Muistelin nähneeni pankin konttorin Virukeskuksen lähellä Narva Maanteellä. Pankki löytyi ja sain huikeat 21 euroa.

Ei muuta kuin Virukeskukseen tuhlailemaan. Kirjakaupassa lukulaitteita katsellessani aloin pohtia, että I-Pad olisi oikeastaan aika kiva. Silläpä olisi kätevää bloggailla matkoilta. Sen verran minulla kuitenkin oli järkeä, että soitin tytölle kysyäkseni, mitä vehje maksaa Helsingissä. Sain tarkat hinnat eri versiolle sekä Stockalta että verkkokaupasta.

Virukeskuksesta en löytänyt I-Padeja, mutta viereisen Kaubamajan viidennessä kerroksessa onnisti. Pettymyksekseni hinnat olivat satasen verran Verkkokaupan hintoja korkeampia. Seuraavaksi Stockmannille, mutta missä se nyt olikaan? Jossain tornitalojen kieppeillä? Muistelin nähneeni kaupan joskus aikaisemmin matkalla Vanhasta kaupungista Kadriorgiin, ja siinähän se olikin aivan vieressä, Kaubamajan eteläpuolella. Mutta elektorniikkaosasto oli remontissa eikä i-Padeista tietoakaan. Pettyneenä päätin lopettaa etsiskelyn ja lähdin tepastelemaan diplomityönäyttelytilaa kohden, kohta siellä alkaisi lounastauko. Sitä ennen innostuin kuitenkin ihastelemaan torneja, näitä uusia. Pidän niistä, vaikka en haluakaan moisia Helsinkiin. Täällä kontrasti uuden ja vanhan välillä toimii. Vanha kaupunki on niin selvästi oma kokonaisuutensa, että se kestää uudet tornit naapurissaan.

Paluumatkalla törmäsin Solaris-tavarataloon, jonka olin aivan unohtanut. Sen toisesta kerroksesta löysin kuin löysinkin Apple-kaupan ja koko joukon i-padeja. Hinta, kappas kappas, täsmälleen euron enemmän kuin verkkokaupassa. Joka ikisessä versiossa. Hyvä niin: vaikka en saakaan laitetta tänään, saan sen sijaan takuun ja opastusta liittymävalinnassa. Riittäisikö wifi-versio vai tarvitsisinko  kalliimman wifi+3G-version. Sitä kannattaa miettiä yhden yön yli.

Arvostelutilaisuudessa oltiin aikataulusta jäljessä, joten ehdin tehdä kolme varttia japanin läksyjä. Raahaan innostuksessani kirjoja mukana. Vaikka nopeus iän myötä tuntuu kiusallisesti vähenevän, motivaatio sen sijaan sen kun lisääntyy.   

Lounastimme vanhassa kaupungissa, Pikk-kadulla Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä olevassa kreikkalaisessa ravintolassa. Tuttu ravintola, aurinkoinen terassi ja kunnon grilliruokaa. Nyt päiväunet olisivat paikallaan.

Matkalla hotellille tulin järkiini: Mikä kaunis ilma ihanassa kaupungissa. Jos en juo jossain viihtyisässä, rauhallisessa ja aurinkoisessa paikassa kunnon kahvia olen idiootti. Mutta missä olisi rauhallista? Ei ainakaan keskustassa. Kiipesin Toompealle, mutta siellä oli laumoittain turisteja. Pakollisten näköalakuvien jälkeen aloin laskeutua kohti hotellia. Matkalla osuin Harjumägi-puistoon, josta löysin typötyhjän kahvilan aurinkoisine terasseineen. Täällä en ollut aiemmin käynytkään. Mikä nautinto! Lisäksi vielä mielenkiintoiset näkymät kaupunkiin ja Vapaduse Väljakille. Oiva päätös tälle iltapäivälle: blogin luonnostelu onnistui hienosti ihan perinteisillä menetelmillä.