Osaka Sky Line: Osaka Castle & Umeda Sky City Building

Lämmin päivä, 27 astetta, puoliaurinkoista, sopi hyvin Osakan tarkasteluun ilmasta käsin. Aluksi piti ottaa katsaus Osakan historiaan kaupungin historiallisesta museosta, mutta se olikin näin tiistaina kiinni. Museon ja NHK-televisiorakennuksen (Cesar Pelli, 1990-luvun alkupuolelta) aulatilojen katsastuksen jälkeen suuntasimme kohti Osakan linnaa. Sehän on alunperin rakennettu 1500-1600-lukujen vaihteen tietämillä (Toyotomi), mutta tuhottiin 1615, rakennettiin uudelleen 1620 (shogun Hidetada), tuhoutui jälleen 1665 salamaniskusta. Meiji-kauden jälkeen linnan alue oli sotaväen käytössä. Nykyinen kivilinna, Toyotomin linnoituksen korkeimman tornin betoninen jäljitelmä, on rakennettu Meiji-kaudella. Kahdeksannen kerroksen näköalaterassilta oli kuitenkin hyvät näkymät kaupunkiin. Käsityksen alkuperäisen linnan sisätiloista saa esim. vertaamalla sitä Himejin linnaan. Alueella oli jäljellä joitakin vanhoja rakenteita, isoja muurilohkareita, kaivo ja portti.

Iltapäiväksi matkasimme Umedan kaupunginosaan. Söimme lounasta Umedassa olevassa JR:n Osakan asemakompleksissa, johon kuului aseman lisäksi mm. kaksi isoa tavarataloa ravintoloineen. Kymmenennen kerroksen ravintolamaailmaan pääsi sekä hissillä että lukuportailla. Varsinainen härveli sekin asema, Juhanin mielestä ei mitään kovin hääppöistä arkkitehtuuria. Ravintolakerroksen terassilta, pikkuisten kattopuutarhojen ääreltä, sai kuitenkin kuvan varsinaisesta matkakohteestamme, Umeda Sky Buildingista.

Matka rautatieasemalta ratapiha-alueen poikki - tai pikemminkin alta - oli kuin kurkistus tulevaisuuden Keski-Pasilaan, isommassa mittakaavassa tosin. Täällä ratojen päälle tehokkaasti rakentamisessa onkin jotain järkeä, niin kova pulamaasta alkaa olla.

Umeda Sky Building (Hiroshi Hara 1993) on osa Shin Umeda City -projektia. Toimistokompleksin edustalla oli pieni vesipuisto ja kattokerroksissa rakastavaisten suosima Folating Garden. Kahviloita, romanttisten muistoesineiden myymälöitä, seinäkkeitä rakkauslukkojen kiinnittämistä varten. Tänne piti hissillä 35 kerrokseen ja sen jälkeen muutaman kerroksen korkuinen matka ILMASSA KULKEVILLA LIUKUPORTAILLA. Auh! Korkeanpaikan kammoisille vielä pahempi kuin hissi, jossa kuvasin innokkaasti toiselta puolelta avautuvaa maisemaa huomaamatta että takanakin oli vain maisemaa. Kattoterassille astuessani jalat hieman tutisivat, mutta kahvilassa ensin lattea ja sitten kuohuviiniä siemaillessa tutina, kas vain, lakkasi.

Päivän päätteksi etsimme vimmaisesti kukkaruukkutaloa (Gaetano Pesce, n. 1983). Metrotunnelit ja suorakulmainen koordinaatisto hämäsivät matkaopasta, mutta onneksi ekskurantti tuli katsoneeksi aurinkoa. Koska emme olleet Murakamin romaanissa, ilmansuunnat olivat vielä paikoillaan, ja talo löytyi ennen kuin olimme talsineet kovin pitkään 90 astetta vinksahtaneessa koordinaatistossa :D

Posted with Blogsy