Vaikka kohde on siis vasta noin kymmenen vuoden ikäinen, sitä oli aloitettu jo korjata. Tekeillä olevasta työstä, maalauksesta ja sokkelikerrosten laatoituksista päätellen Andon asekeettinen betonityyli ei ole kestänyt aikaa - joko sään tai ihmisten mieltymysten kannalta.
Andon korttelin ja rannan väliin oli rakennettu tiililaattaverhoiltuja, niinikään hieman terassoituja asuintaloja. Itse asiassa koko rantavyöhyke usean kilometrin matkalla oli reunustettu vaihtelevannäköisillä asuintaloilla, keskellä Andon suunnittelema puistikko katosrakennelmineen sekä viiden, kuuden julkisen rakennuksen muodostama ryhmä. Aikamoinen kultahammasrannikko. Tässä rinnalla pohjoismaiset rantaprojektit kyllä kalpenevat, mitä mittakaavaan tulee. Inhimillisyys on sitten toinen juttu. Moiset asuntokolossit voi kyllä ymmärtää miljoonien ihmisten kaupungissa, mutta käsittämättömäksi jää, miksi tämänkaltaista ympäristöä, tai edes osaa siitä, tieten tahtoen hingutaan meille?
Kultahammasrannikkoa. Taustalla oikealla oleva korkea, lipallinen rakennus kuuluu Andon suunnittelemaan kokonaisuuteen.
Istuimme alas Andon katoksen varjoon, ja Juhani alkoi maalata satamamaisemaa. Huomasimme, että maisema oli sama, mitä olimme tasoneet eilen Tempozanista päin. Ja kun kävelin rannalla kuvaamassa, huomasin rannan ja taustan vuoriston välissä samat pilvenpiirtäjät, jotka piirsin oman tupsumäntyni taustalle.
Rannalla oli myös Andon suunnittelema Hyogo Prefectural Museum of Art, aika pompöösi rakennelma soutustadionmaisine lippoineen ja katsomoa muistuttavine portaikkoineen. Vaikka museossa olikin mukavan vilpoisaa, katsoimme vain aulatiloja emmekä tutustuneet eurooppalaista myöhäisromantiikkaa koskevaan näyttelyyn. Emmekä jalokiviin, joita myöss olisi ollut esillä. Mieluisa yllätys sen sijaan oli, että museossa alkaisi vuoden 2013 alussa kolme kuukautta kestävä näyttely: The Essence of Finnish Design and Culture, Mythology, Moomin, and the People in the Intimate Wilderness. Viitaus nettisivuille http://www.finland-design.com.
Museolta suuntasimme kohti Hansin Dentetsu linjan asemaa, matkalla kävimme syömässä erään uudehkon toimistotalon alakerran kahvilassa. Tässä ilmastossa ja kuumuudessa on helppo ymmärtää jäähdytyksen ja ilmastoinnin tärkeys. Junamme Osakan Umeda-asemalle oli paikallisjuna, ja sen ikkunoista oli hauska katsella vaihtelevan tiivistä ja korkeaa, mutta koko ajan yhtenäistä kaupunkirakennetta.
Illalla kävimme jälleen syömässä Namba Parkissa, tällä kertaa osteriravintolassa. Dinner for a Pair (tai jotain vastaavaa) oli kattava: maistiaiseksi äyriäistahnaa ja keksejä, salaattia, jossa mm. katkarapuja, marinoituja sieniä ja simpukoita, tempura-ostereita, tomaattikastikkessa haudutettuja ostereita (alla kuvassa), simpukka-osterikeittoa ja osteri-simpukkapastaa. Jälkiruuaksi jäätelöä ja juomaksi ostereiden mukaan nimettyä chardonnayta. Tähän päälle vielä viiden tuoreen osterin lajitelma Juhanille ja voit uskoa, että vatsamme tulivat täyteen. Täytyy myöntää, että hyvää oli. Olen kaikki nämä vuodet ollut ihan turhaan ennakkoluuloinen ostereita ja simpukoita ja mustekaloja kohtaan (niitäkin olen täällä maistanut, tempura-versioista on helppo aloittaa).
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti