Kirsikankukkia metsastamassa

Kirsikankukkia Kiotossa Takase-joen ylla

Toinen paiva Kiotossa on ollut ihmeita taynna. Kuten se etta onnistuin kayttamaan jotenkuten tata nappaimistoa.

Liikkeelle lahdettiin aprillipaivana kello 13.53 Mannerheimintien bussipysakilta. Lentoasemalta uudet korvakorut ja pikku pullo cavaa syntymapaivamatkan kunniaksi.

Lentomatka ei ollut niin kamala, treenaus on ilmaisesti auttanut. Nousu oli helppo ja koko matkanteko muutenkin kuin laivassa keinumista. Tai pendolinossa. Hankalinta oli jalkojen puutuminen, onneksi oli tukisukat jalassa. Yon kuluksi katsoin Finnairin minulle tarjoamasta henkilokohtaisesta viihedelaitteistosta elokuvan Eat, prie, love. Viimeinen osa Bardemeineen oli ok.

Osakaan laskeuduimme Suomen aikaa 9.30 miinus kuusi tuntia eli 3.30. Vasyttamaan alkoi vasta junassa, vaikka se olikin kiinnostava paikallisjuna. Aluksi mielenkiintoa piti ylla opastustaulun naytto, jossa vaihtelivat japanilaiset ja lansimaiset kirjaimet. Kunn asemien lukumaara oli selvilla, silmat alkoivat vakisin painua kiinni. Onneksi ystavalliset kanssamatkustajat auttoivat jaamaan oikealla asemalla pois. Yhden junanvaihdon jalkeen olimmekin onnellisesti Kiotossa.

Majapaikkamme on Ryokan Hiraiwa ja sen annexissa on tama hieno tietokone jota ehka osaan kayttaa jos oikein keskityn. Tanaan hyvin levanneena se onnistuukin jotenkuten. No niin, asiaan palatakseni. Hiraiwassa nukutaan tatamilla, ihmekumma en yolla herannyt kertaakaan kaantamaan kylkea. Joko tatami on maailman pars nukkuma alusta (en uskalla kayttaa erikoismerkkeja) tai sitten olin vain niin turkasen vasynyt unettoman yon jalkeen. Asiaa saattoi edistaa sekin, etta nautin illalla kuumasta kyvysta. En olisi etukateen uskonut, kuinka rentoutunut olo tulikuumassa vedessa lillumisesta voi tulla.

Tanaan olemme tallustelleet kaupungilla koko paivan. Temppeleita, hautamonumentteja, puistoja, keisarin majapaikkoja. Ja kirsikankukkia. Meilla on onni matkassa. Kukinta on juuri alkanut ja kukat ovat kuulemma parhaimmillaan viikon paasta, juuri ennen kuin siirrymme taalta viimeisiksi paiviksi Osakaan. Ei harmita yhtaan, vaikka Tokion osuus jaikin nyt ydinvoimaonnettomuuden yms. takia valiin.

Temppeleissa hienoa on puurakentaminen. Kuinka se voi olla toisinaan herkkaa, toisinaan suunnattoman jylhaa. Nakee kylla mista ritilat ovat tulleet meidan nykyarkkitehtuuriimme. Puutarhat ovat talven jaljilta viela melko paljaita, mutta tamakin tilanne muuttuu varmasti viela naiden paivien aikana. Muotoon leikatut puut ja pensaat ovat toki upeita. Ja kirsikankukat. Ja luumupuut. Magnoliat. Ja muut joita en tunne.
Bonuksena kuulimme Kiyomizu Dera temppelin alueella musiikkikoululaisten rumpuesityksia. Otin videonkin jota en (viela ainakaan) osaa liittaa tahan. Lapsia kuunnellessa tuli aivan kyyneleet silmiin, oli helppo elaytya kuvia ottavien vanhempien asemaan, samalla lailla itsekin olen kuunnellut tyttojeni esityksia milloin missakin kekkereissa. Ja taalla sentaan on kirsikkajuhla ovella.

Lisaa myohemmin, kuuma kylpy odottaa!