Sayonara, Kioto!

Perjantai 15.4.

Kaytimme viimeisen paivan Kiotossa jalkiruokien nautiskeluun: Daitoku-jin temppelialue oli kuin konvehtirasia koostuen liki kolmestakymmenesta temppelista puutarhoineen. Tutustuimme niista kahteen.

Daisen-in temppelin pienoiset kivipuutarhat olivat hurmaavia pienoistaideteoksia, joissa noin sadan nelion alalle oli luotu pienoismaisemia saarineen, jokineen, siltoineen ja polkuineen, niin etta vesiaiheet oli toteutettu veden virtausta jaljittelevin, kuvioiduin hiekkapinnoin. Kivipuutarhat on tehty alunperin vuonna 1509.

Koto-in oli suorastaan kotoisa. Temppelin teehuoneine muistutti paljon Katsuraa, mutta puutarha oli toteutettu avoimemmin. Sita reunustivat korkeat bambumetsikot, jotka havisivat ja suhisivat kuin kotoiset haavat ja koivut ikaan.

Matkan paatteksi nautimme suklaakeksipohjaisen juustokakun kullanvarisine aprikoosikuorrutuksineen. Olimme jo useaan kertaan aikoneet tutustua Nijon linnaan, ja kolmas kerta toden sanoi. Iltapaivalla alkanut sade (taalla sataa ilmeisesti aina perjantaisin) teki kierroksesta leppoisan, turisteja oli paljon tavanomaista vahemman, edellisilla kerroilla olimme pelastyneet linnan edessa seisovia lukuisia turistibusseja.

Linna oli hieno kokonaisuus. Sen on rakentanut aikoinaan tunnettu shogun keisarin luokse tekemiaan vierailuja varten (ja nayttaakseen kuka on mahtavin). Linnan sisakaot oli koristeltu monimuotoisin ornamentein ja seinille maalattu arvokkaita maalauksia. Aiheet vaihtelivat mantymaisemista, vuoristoista ja vesaiheista kirsikkapuihin ja muihin kukkiin. Huoneita oli elavoitetty lavastamalla niista muutamiin nukkien avulla shogunin elamasta kertovia kuvaelmia.

Linnan alueella oli monimuotoinen puutarha lampineen, kivineen, puineen, pensaineen ja sammalmattoineen. Jalleen saattoi ihailla puutarhasuunnittelua: polkujen varrelta avautui tarkaan rajattuja ja aseteltuja nakymia. On helppo uskoa opaslehtisen vaitetta siita, etta puutarha on Edo-kauden hienoimpia.

Torstai 14.4.

Teimme aurinkoisen retken Himeijiin. Astuessamme rautatieasemalle vajaan tunnin kestaneen Shinkansen-junamatkan jalkeen huokaisimme pettymyksesta: Himeijin linna oli suojarakennuksen peitossa, kunnostustyo oli siis kaynnissa kuten monessa muussakin nakemassamme temppelissa (esimerkiksi Kioton keskustan Higashi-hongan-jissa. Paatimme kuitenkin menna alueelle, koska olisihan siella paljon muutakin nahtavaa. Onneksi, silla korjaustyosta oli otettu kaikki irti.

Suojarakennukseen paasi sisalle ja nousta hissilla linnan harjan tasolle. Hissista ja linnan kahden ylimman kerroksen kohdalle rakennetuilta vierailutasanteilta saattoi katsoa linnaa ulkopuolelta. Suojarakennus oli avattu yleisolle maaliskuussa, olipa meilla onnea! Vierailutasanteilta avautui hyvat nakymat itse Himeijin kaupunkiin. Sita oli pommitettu ahkerasti toien maailmansodan aikana, mutta itse linna oli sailynyt vaurioitta.

Linnan korjaaminen kestaa vuoteen 2014 saakka. Korjaustyot on juuri aloitettu, suojarakennuksen rakentaminen on kestanyt puoli vuotta ja sita ennen korjaustarvetta oli selvitetty ja korjaustoimia suunniteltu yhteensa kolme vuotta. Nyt rakennuksessa korjataan katto ja ulkoseinat, lisaksi vahvistetaan strategisia rakenteita maanjaristysten varalta. Tallaisia korjauksia pitaa tehda noin 50 vuoden valein. Edellinen suuri korjaus tehtiin 1950-60 -luvuilla. Silloin vahvistettiin rakenteita tavalla, joka taytyy arvioiden mukaan tehda joka 350 vuosi.

Korjaustoita esitellaan suojarakennuksessa varsin perusteellisella ja mielenkiintoisella tavalla. Suosittelen kohdetta kaikille, kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjauksesta (restauroinnista) kiinnostuneille, mutta myos ylipaataan rakentamisesta kiinnostuneille. Suojarakennuksen lisaksi paasimme yllatykseksemme myos sisalle linnaan, no, ei kai lopulta ihme kun korjaus koski paa-asiassa ulkopuolta. Jylha paikka.

Linnan jalkeen tutustuimme sen aaressa sijaitsevaan Koko-en -puutarhaan. Se on rakenettu vuonna 92 vanhan samurai-asumuksen paikalle esimerkiksi edo-kauden puutarhataiteesta. Puutarha on yhteensa 3,5 hehtaarin  kokoinen ja se koostuu yhdeksasta erilaisesta puutarhasta (mm.  mantypuutarha, kukkapuutarha, bambupuutarha). Naimme puutarhassa myos varsin kesyja kurkia ja julmetun kokoisia kaloja uiskentelemassa lammissa ja puroissa. Loysin puutarhasta myos vihoin viimein pensaan, jonka tuoksun olin havainnut varsin voimakkaammin aiemmilla temppelikierroksilla. Kuka tuntee?