In the World of Fashion - kiotolaisen muodin maailmassa

Keskiviikkona jatkoimme tutustumista kiotolaiseen kasityohon - ja muotiin.

Silkkiteollisuus, silkin varjaaminen, kudonta ja vaatteiden valmistus on ollut vuosisatoja kiotolaisen vaurauden lahde.  Viela nykyisinkin silkkiteollisuuden ilmapiiri on tunnistettavissa erityisesti Nishijin kaupunginosassa. Alueella on muun muassa Nishijin Textile Center, jossa myydaan erilaista japanilaista kasityotaidetta. Siella on myos esilla erilaisia kangaspuita, ja matkailija voi joko seurata kudontaa tai jopa pienta korvausta vastaan myos itse kokeilla kutomista. Taalla myos paljastui, etta kudonta on ollut erityisesti miesten ammatti.

Oheisessa kuvassa on tekeilla tyo, jonka inspiraationa on ollut seinamaalaus. Tyota kutoo kaksi henkiloa, ja sen tekeminen kestaa kaksi kertaa kaksi vuotta. Naissa puissa ei ole reikakortteja ohjaamassa loimien nostamista ja laskemista, vaan tyo pitaa tehda kasin piirroksen mukaan.

Tekstiilikeskuksessa oli myos nayttelyosasto, jossa oli jalleen kerran esilla kimonoja ja vaatimattomampia arkikayttoon tarkoitettuja jukatoja eri aikakausilta, seka miehille etta naisille tarkoitettuja. Lopuksi naimme keskuksen aulassa kimonomuotinaytoksen, joita pidetaan noin seitseman kertaa paivassa. Hieno yllatys meille! Naimme seitseman kaunista kimonoa viela kauniinpien mallien paalla. Kimonoiden kaytto japanissa on vahentynyt toisen maailmansodan jalkeen, mutta nykyisin kayttoa yritetaan kovasti elvyttaa. Kimonoasuiset naiset voivat jopa saada alennusta eri palveluista! Taalla olisi ollut mahdollisuus myos itse ilmoittautua kimonomalliksi, jalleen maksua vastaan tietysti, ja saada sitten opastus kimonon paalle pukemiseen ja varmasti myos asianmukaisen kampauksen ja meikin.

Seuraavaksi lahdimme etsimaan karttaan merkittya Orinasu-kan -nimista kasintehtyjen kankaiden esittelykeskusta. (The Orinus Museum of Handmade Fabrics Promotion Foundation). Etsimme museota karan perusteella mutta tuloksetta. Seikkailimme aikamme alueella, kunnes lopulta kysymalla kolmelta eri henkilolta viimein tarppasi - silloin olimmekin jo ovella. (Myohemmin paljastui, etta museo oli merkitty karttaan vaaraan paikkaan.)

Naimme museossa: taidokkaasti kudottuja kimonoita ja obi-voita, no-teatteripukuja, obi-kankaasta tehtyja laukkuja ja kukkaroita, kasin kudottuja silkkisolmioita jne. Parasta oli kuitenkin museoon liittyva kudontaosasto, jossa tapotaydessa kutomosalissa oli viritettyna kahdet-kolmetkymmenet isommat ja pienemmat kangaspuut. Kutojat olivat jalleen enimmakseen miehia. Hammastys oli suuri, kun kerroin itsekin kutoneeni muun muassa mattoja. Ihanko ammatiksi? Ei ei, harrastuksen vuoksi. Kutojamestari esitteli meille tyotaan, kultalangoin somistettua obi-vyota. Kudonta-esittelya odotellessmme saimme nauttia japanilaista teeta museoon teehuoneessa.

Nishijin-kaupunginosassa oli jaljella viela paljon kiotolaista kaksikerroksista rakennuskantaa, jossa oli alakerrassa myymala, ravintola ja tyotila seka ylakerrassa asuintilat. Monet uudisrakennukset oli rakennettu samaan tapaan, jotkut myos nelja-viiskerroksisiksi (kuulemma sen vuoksi, etta tontin perintoverot voitaisiin maksaa).

Sattumalta loysimme myos Juhanin ennestaan tunteman Shin Takamatsun suunnitteleman rakennuksen, jossa pitaa majaa Akihiko Izukura Institute of Natural Textiles. Akihiko Izukura on myos vaatesuunnittelija ja valmistaja. Ostimmepa myymalasta minulle kauniin jakun, joka on valmistettu luonnonmukaisesti varjatyista luonnon materiaaleista。

Paivan paatteksi kavimme viela Tadao Andon suunnittelemassa Garden of Fine Arts -ulkoilmataidemuseossa, jossa oli toteutettu yhdeksan lansimaisen taiteen mestariteosta paviljongin seinille, ulkotilaan siis, keramiikkatoina, kasityota sekin.