Tanaan ekskursio-ohjelmassa olivat keisarilliset huvilat Katsura ja Shugaku-in. Katsura on rakennettu eri vaiheissa vuodesta 164 alkaen keisarin veljelle ja on opaskirjan mukaan "japanilaisen arkkitehtuurin hienoimpia esimerkkeja".
Katsuran kohokohtia ovat teehuoneet eri teemoin - etelanmatkojen muistelua (palmuja ihaillen), Japanin kauneimmat maisemat, vuoristonakyma, maatalo-tunnelma (meloninkasvatusta). Teehuoneisiin liittyvat olennaisena osana lyhdyt, kasienpesualtaat ja kivipenkit, jotka on aseteltu huomaamattomasti mutta varmasti teehuoneen aarelle.
Teehuoneiden arkkitehtuuri Katsurassa on suoraan arkkitehtuurin perusteita, toisiinsa liittyvia pienia tiloja ja tilasarjoja, nakymat sisaan, ulos ja rakennuksen lapi, valittavat (valissa olevat) terassit sisatilan ja ulkotilan rajana. Bruno Taut sai Katsurassa inspiraation myohemmalle arkkitehtuurilleen, ja sitahan me nyt nautimme myos pohjoismaissa, kun detaljit innoittivat Alvariakin.
Opastuskierroksilla on oma kaytoskoodinsa. Miten onnistut ottamaan laumassa kuvia, kun perassa kulkeva vahti huolehtii, etta et jaa joukosta liiaksi?
Shugaku-in rakennettiin 1650-luvulla elakkeelle jaaneen keisarin kesa-asunnoksi. 54 hehtaarin alueella on kolme eri tasossa sijaitsevaa teehuonetta, alin, keskimmainen ja ylin. Puutarha on maineikas lampiensa, polkujensa ja "lainatun maiseman" kayton vuoksi. Kunkin teehuoneen ymparilla on oma rakennettu pienoismaailmansa, jota rikastaa taustalla nakyva luonnon laakso- tai vuoristomaisema.
Ylimman teehuoneen maisema oli keisarille mieluisin. Sinne kujettiin korkeiden pensasaitojen muodostamien kaytavien lapi, jotta katsoja ei nakisi maisemaa liian aikaisin. Ylhaalta teehuoneen edustalta voi sitten ihailla avautuvaa laaksoa, alhaalla lepaavaa kaupunkia ja taustalla siintavaa vuoristoa. Teehuoneen alapuolella oli myos kaksi rakennettua lampea, joilla keisari souteli mielellaan. Mittakaavaltaan ja luonteeltaa Shugaku-in on suurempi ja tunnelmaltaan maalaisempi kuin Katsura.
Naiden kahden residenssin jalkeen aloimme mekin olla virkistaytymisen tarpeessa. Ajoimme keskustaan bussilla - kunnon japanilaisessa tungoksessa, ruuhka-aikaan - ja jattaydyimme pois kauppakadulla, jossa olivat edustettuina varmaan kaikki eurooppalaiset muotihuoneet. Mahtaisinko jaksaa kierrella kauppoja yhta innokkaasti kuin puutarhoja?
Poikkesimme sivukadulle, jossa Juhani oli edellisena iltana muistinsa mukaan nahnyt kiinnostavan ravintolan, joka oli ollut paikallista vakea pullollaan. Kas kummaa, loysimmekin paikan, Izakaya anji, Fuyachoayanokoji. Taalla syotiin hyvin: friteerattuja pikkukaloja, sushia (tonnikalaa, lohta, mustekalaa, meriahventa tms. vaaleaa siianvarista kalaa), paistettua lohta (lohenevaa), hiillostettua ahventa (tms), osteri (vain Juhanille) ja jalkiruuaksi jotain creme bruleen tapaista. Niin ja tietysti hieman olutta ja enemman sakea. Nam!
Kylla, Japanin aarteet ,historialliset ja nykyiset ovat edelleen nakemisen ja kokemisen arvoisia.Kirjoittajan myohainen ajankohta jatti 0 pois Katsuran tekovuodesta=1640 ja edelleen,mutta tama ei ole oleellista vaan se,etta itse on kaynyt paikan paalla kokemassa tuon huolella harkitun kauneuden.
VastaaPoista