Viimeinen päivä Tokiossa: Omotesando

Viimeisenä päivänä Tokiossa kävelimme Omotesandon päästä päähän ja vähän enemmänkin. Aloitimme urakan Meiji Jingusta ja päätimme sen Nezun museoon. Noin kahden kilometrin matkalla riitti katseltavaa hääseremoista temppelimaisemamaalauksiin ja muotitaloarkkitehtuurista muotiluomuksiin.

Meiji Jingu -shintopyhättö on perustettu vuonna 1920 Meiji-keisarin (1852-1912) ja keisarinnan, nykyisen keisarin isoisovanhempien muistoksi. Paikalla oli entuudestaan keisarin itsensa perustama puutara.

Shintolaistemppelit ovat elävässä käytössä: näimme parikin hääseremoniaa ja lukuisia perheitä kauniisti pukeutuneine lapsineen poseeraamassa syntymäpäivän tai muun juhlan kunniaksi.

Dior Omotesando, Kazyo Sejima 2004 ja Gyre, MVRDV 2007

Omotesando Hills, Tadao Ando 2005 ulkoa ...



... ja sisältä.



Ote julkisivusta: TOD´s Omotesando, Toyo Ito 2004

Louis Vuitton Omotesando, Jun Aoki 2002 



Ote julkisivusta 2: Prada, Herzog & Meurman, 2003

Collezione, Tadao Ando 1989

Arkkitehtuurin lisäksi muuta elämää kadulta: Paikallisen Elisan eli SoftBankin edessä oli kameroita ja ihmisiä tungokseen asti. Syykin paljastui: kansa odotti kaupan avaamista saadakseen vastajulkistetun iPhone nelosen.

 Andon Omotesando Hills -kauppatalon alakerrassa olevan Kurkku3 -kahvila/ravintolan henkilökunta ei tiennyt työskentelevänsä suomeksi pitkulaista vihannesta tarkoittavassa ravintolassa - mehän näimme kattolampuissakin viitteen kurkkuun. Nuudeliannokset olivat maittavia ja jaksoimme jatkaa arkkitehtuurimaratonia.

Kuikuilin myös näyteikkunoita sillä silmällä: josko vuittoneitten ja pradojen joukossa olisi jotain paikallistakin. Ja löytyihän sitä: jakku Issey Miyaken Pleats Please kokoelmasta. Trendikkäästi elokuun värisenä. http://en.wikipedia.org/wiki/Issey_Miyake

Viimeisimpänä muttei vähäisempänä Nezu-museo Omotesandon päässä (Kengo Kuma 2009). Museo on yksityisen liikemiehen ja keräilijän perustama vuonna 1941, uudisrakennus vain muutaman vuoden takaa. Museossa oli tällä kertaa esillä vanhaa esineistöä, metallitöitä, veistoksi ja kangasfragmentteja sekä erikoisnäyttelynä Kasuga Landscapes: mandaloita ja seinämaalauksia shintolaispyhätöstä. Osa oli peräisin kioton Kasuga Taishasta, jossa huhtikuussa saimme vierailla. Mukava päätös tälle matkalle. Itse museorakennus on hienostunut yhdistelmä eri materiaaleja, sisätila tuntuu jatkuvan ulos kuin ikkunaa ja lasia ei olisi ollenkaan.  Ja puutarha, siellä näimme viimein ripauksen ruskaa.