Rikugien-puutarhan lampi, jonka keskella sijaitsevaa Naka-no-sihma -saarta pysahdyimme piirtamaan |
Rikugien-puutarhassa tapasimme paivakotilapsia, jotka vilkuttivat meille iloisesti: "Bye, bye!" |
Rikugien-puutarha on peraisin tyypillinen esimerkki Edo-kauden kuuluisista puutarhoista. Sen on perustanut vuonna 1702 shogun Tokugawa Tsunayoshin luottomies Yanagisawa Yoshiyasu, insipiraation lahteena Waka-runouden teemat. Meji-kaudella puutarhasta tuli Mitsubishin perustajan kakkosresidenssi, mutta vuonna 1938 Iwasakin perhe lahjoitti puutarhan Tokion kaupungille.
Koishikawa Korakuen -puutarhan iiriskentta. |
Koishikawa Korakuen-puutarha on peraisin Edo-kaudelta, 1600-luvulta ja avattu yleisolle 1930-luvulla. Tokugawa-klaanin toinen hallitsija, Mitsukuni, viimeisteli taman Tokugawojen Tokion residenssiin kuuluvan kiinailaisvaikutteisen puutarhan. Lampineen ja kukkuloineen puutarha sopii hyvin kavelyyn ja kauniiden nakymien ihailuun.
Viimeinen kohteemme oli keisarillisen puutarhan yleisolle avoin itainen osa. Aluetta ymparoivat vallihaudat ja jyhkeat muurit, joiden raajaamalta alueelta vanhimmat rakennukset ovat havinneet. Keisarillisen palatsin alueelle ei paase.
Matkaa suunnitellessamme toivoimme, etta nakisimme Tokiossa ruskan variloistoa. Tulimme kuitenkin liian aikaisin, ja onnistuimme nakemaan vain yksittaisia punaisia lehtia. Toisin kuin Kioton puutarhoissa, naissa kolmessa puutarhassa on myos paljon eri aikoina kukkivia kukkia, mutta lokakuu on jo niiden kannalta myohainen ajankohta. Saimmekin nyt keskittya rauhassa puutarhojen suuriin muotoihin.
Keisarillisen puutarhan Nimomaru-osa tupsumantyineen ja korkeine pensasaitoineen toi meille mieleen kiotolaiset keisarien puutarhat. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti