Tiistaina teimme paivaretken Kamakuraan, Japanin varhaiseen paakaupunkiin. Opaskirjan suosituksen mukaisesti jaimme junasta Kita-Kamakurassa (Pohjois-Kamakurassa) ja kavelimme radanvartta keskustaan. Reitti olikin varsin kiinnostava: rata kulki laaksossa, jota myotaileva tien varressa oli pikkukaupunkimaiseen tai takalaisittain varmaan maaseutumaiseen tapaan kaksikerroksisia pientaloja, monissa myos kauppoja, verstaita ym. Aurinko paistoi, ja tiella kulki seka paikallisia etta vaeltajia ja turisteja seudun moniin temppeleihin.
Tien varren temppelit sijaitsivat rataa kohti virtaavien purojen/jokien laaksoissa, rakennukset ja niille johtavat polut nousivat kohti rinteita, maisema kehysti upeasti rakennelmia. Alkumatkan Engaku-ji (1286) ja Meigetsu-in (1160) olivat pienia verrattuna Kamakuran keskustaa lahempana olevaan Kenkho-ji (1253) ja keskustaan elimellisesti liittyvaan Tsurugaoka-Hachimangun verrattuna.
 |
| Koululaisjoukko poseeraamassa Kencho-ji:n paaportilla |
 |
| Tsurugaoka-Hachimangu |
Tsurugaoka-Hachimangulta johti komea (ja pitka!) kirsikkapuukuja kaupungin keskustaan. Varmasti upea kirsikankukinnan aikaan. Jatkoimme kavelymaratoniamme kaupungin toisella laidalla olevan suuren Daibutsu -buddhan luo (korkeus 13,4 metria, paino 121 tonnia). Buddhan tekeminen aloitettiin vuonna 1252 ja tyo keski kymmenisen vuotta. 1334 ja 1369 voimakas tuuli rikkoi Buddhan ymparille rakennetun hallin, ja nyt Buddha seisoo tai siis istuu komeasti maisemassa! Sen mahaan olisi paassyt nauttimaan klaustrofobiasta, emme menneet. Kavelyretken pituudeksi tuli reilut seitseman kilometria (ja lisaksi tepastelut temppelialueella). Paluumatkan asemalle teimme sovinnolla bussilla.
 |
| Daibutsu - Kamakuran Suuri Buddha |
Ulkoilman ja reippailun johdosta illallinen ankeriasravintolassa maittoi, samalla saimme ihailla Japanin jalkapallojoukkueen murskavoittoa Tadzikistanista (8-0).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti