Yoyogin kansallinen stadion (1964) taydentaa hyvin Mori-towerin metabolismi-nayttelya, kuuluihan sen suunnitellut Kenzo Tange japanilaisten metabolistien ydinjoukkoon. Tassa siis yksi toteutus tuolta visionaariselta ja ennakkoluulottomalta ajalta. Jaa-a, mahdoinko muinoin ykkosvuosikurssilaisena tehdessani esitelmaa "veistoksellisuus arkkitehtuurissa" (Eero Saarinen, Jorn Utzon ja Kenzo Tange) etta viela jonain paivana nakisin livena rakennuksen, jonka tuolloin kopioin lyjykynalla esitelmani kuvitukseksi. Alunperinhan tama tehtiin uimahalliksi, mutta on sittemmin muutettu saliksi, jossa juuri nyt on kaynnissa voimistelukilpailut. Uimastadionin lisaksi kompleksiin kuuluu pikkuveli-palloiluhalli.
Paivan muihin elamyksiin kuului vierailu Noh-teatterissa, jonne onnistuimme toissapaivana ostamaan liput. Osuimme sattumalta teatterin lahistolle, ja lippujakin oli viela jokunen jaljelle kun niita aivan ex-tempore kavimme kysymassa.
Naimme kaksi tarinaa: Lammittelyna oli humoristien tarina palvelijasta, jota mysteerinen kramppi esti tekemasta tyota, mutta joka parani kummasti, kun huvituksista oli kyse. No, han jai kiinni huijauksestaan. Varsinainen esitys kertoi kalastajasta, joka joutui elantonsa vuoksi kalastamaan kielletylla alueella, jolta sai kalastaa vain temppelin tarpeisiin. Huonosti kavi siinakin, kalastaja teloitettiin. Eika siina kaikki, han joutui kuoltuaankin sovittamaan syntejaan haamuna, joka esityksessa turhaan aneli vierailevalta papilta vapautusta piinastaan. 
Lopuksi iloinen tapaaminen: Etela-Korean kautta Australiaan matkaava Maija-tyttareni lennahti ystavatterensa kanssa pitkaksi viikonlopuksi Tokioon. Kylla tassa kelpaa hymyilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti