sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Keimiön valloittajat

Syksinen vaellus starttasi lauantai-iltana juna-, auto- ja kauppareissujen jälkeen. Noin viideltä aloimme kavuta Jeris-Kittilä tien varresta kohti Keimiötunturia. Huipulle johtava polku löytyi lopulta helposti ja saatoimme jatkaa ilman huolta eksymisestä. Sumukin hälveni jo parkkipaikalla ja ilma alkoi kirkastua.

Saaavutimme huipun kuudelta, puolituntia auringonlaskun jälkeen. Auringon kajo näkyi kuitenkin pilvien yläpuolella, ja jaksoi hieman punata rinnettäkin. Hämärän vuoksi maiseman yksityiskohtia emme nähneet, Jeriskylän valot sentään ja iltatähden. Yhtä kaikki, viidentoista vuoden takainen haave on nyt toteutunut!

Hento llumipeite helpotti paluumatkallla polun näkemistä. Ehdimme laskeutua matkasta noin puolet, ennen kuin otsalamput oli sytytettävä. Ne valaisivatkin hienosti!

Autolla olimme noin puoli kahdeksalta, joten käytimme reilun puolentoista kilometrin nousuun, maisemien ihailuun ja taukoihin sekä paluumattkaan noin kaksi ja puoli tuntia.

Kämpillä ruoka ja uni maittoivat, tänään suuntana Nammalakuru, ei aivan yhtä otollisessa säässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti