Eilen toteutui monivuotinen haaveeni: aloitin puolen vuoden vuorotteluvapaan.
Ensimmäisen kerran harkitsin vapaata kymmenen vuotta sitten, kun kaipasin vaihtelua työhöni ympäristöministeriössä. Sitten silmiin osui avoin työpaikka Hyvinkäällä, eikä vapaa enää tuntunutkaan niin tärkeältä.
Reilu vuosi sitten keväällä aloin suunnitella vapaata uudelleen. Olin jo täyttänyt hakulomakkeen, kun pandemia tuli päälle, ja etätyösuositus. Peruin hakemuksen. Ajattelin, että työ muuttuu muutenkin etätyön takia. No, muuttuihan se niin kuin kaikki muukin.
Ajattelin myös, että vapaa menisi hukkaan, kun en voisikaan matkustaa enkä vuokrata taloa Etelä-Ranskasta.
Viime vuodenvaihteessa palasin jo hautautuneeseen suunnitelmaan. Turha odottaa vapaata matkustamista, aika kuluisi ja ties vaikka koko vuorottelujärjestelmä lopetettaisiin. Sellaista olin kuullut/lukenut suunniteltavan. Toiseksi ikääkin kertyisi, eikä vapaa olisi enää mahdollinen. Ja kolmanneksi, eikö 60 vuotta ole ihan sopiva ikä tehdä jotain ihan uutta?
Ja tässä sitä ollaan. Kesähuvila ja kurpitsamaa saavat korvata Etelä-Ranskan maisemat.
Mikä ihaninta: puoli vuotta ilman jatkuvaa teams-rumbaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti