Lapsena kesän - ja loman - varma merkki oli, kun kavereiden kanssa pyyhälsimme uimarantaan, viimeistään ensimmäisenä kesälomapäivänä. Asuimme tuolloin Joroisissa Itä-Suomessa, eikä vesi kesäkuun alussa mitenkään lämmintä ollut. Mutta ei se mitään haitannut.
Ei lapsena koskaan tullut järvessä kylmä. Vaikka huulet olisivat olleet sinisenä ja hampaat lyöneet loukkua.
Opin uimaan kahdeksanvuotiaana Välimeressä, perheemme ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla. Ajoimme tuona kesänä 1969 upouudella, vaalean sinisellä Ford Cortinalla Ruotsin, Saksan, Sveitsin ja Italian kautta Jugoslaviaan, nykyiseen Kroatiaan. Pikkuveljen kanssa jaoimme takapenkin kristillisesti - raaputin kynnellä rajaviivan keinonahkapenkin pintaan. Kuuma kun oli, pysähdykset vilpoisissa kirkoissa ja linnoissa (vanhemmat olivat kiinnostuneita kulttuurikohteista) olivat mukavia, samoin polskahdukset erilaisiin suihkulähteisiin.
Leirintäalueen uimaranta oli mahtava, valkoista hiekkaa ja turkoosina kimalteleva kirkas vesi. Suolainen vesi tuntui oudolta, mutta isä lupasi sen kannattelevan uimaria makeaa vettä paremmin. Olin vedessä päivät pitkät. Kun ranta tuli tutuksi, uskalsin luopua uimarenkaasta ja huomasin pysyväni pinnalla.
1970-luvun alussa kesät tuntuivat uskomattoman lämpimiltä. Säätilastot paljastavat näin todella olleen. Kolusimme kaikki mahdolliset uimapaikat järvistä jokiin, puroihin ja hiekkakuoppiin.
Kesäisin kävimme usein sukuloimassa Hyvinkäällä, jossa uutukainen Sveitsin maauimala ihastutti kirkkaalla vedellään. Siellä omat tyttärenikin aikanaan oppivat uimaan.
Raimo Valjakan suunnittelema Sveitsin maauimala täytti 50 vuotta vuonna 2019, ks. uutinen Hesarissa https://www.hs.fi/kaupunki/hyvinkaa/art-2000006111898.html ja Kuvia Hyvinkäältä http://www.hyvinkaakuvat.com/paikkasivut/sveitsi.htm)
Järvessä ja uima-altaassa uiminen ovat jännällä tavalla aivan eri asia. Uimahallissa uimme kuntoilumielessä matkaa, mutta järveen pulahdamme rentoutumaan. Järvessä aikuisetkin voivat leikkiä, kun uimahallissa pitää edetä suoraviivaisesti.
Kesähuvilan myötä uintikausi on aavistuksen verran pidentynyt, kun uimaan pääsee jo kohta jäiden lähdettyä tai viimeistään kun vesi on noin 11 astetta. Minun tapauksessani kyse tosin on lähinnä kastautumisesta saunomisen yhteydessä. Olen vuosien myötä oppinut, että jalat lakkaavat kohmettumasta, kun veden lämpötila nousee 15 asteeseen.
Tänä vuonna, syystä tai toisesta, talviturkin heittäminen jäi näihin päiviin. Parin päivän helteen jälkeen jalat eivät kohmettuneet, eikä rannassa tarvinnut arkailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti