Aamuhetki

Valmistaudun syksyn kirjoittamisen opintoihin lukemalla Julia Cameronin kirjaa "Tyhjän paperin nautinto". Kiitos Astalle tästä kirjasta, jonka sain - mitä ihmettä - 17 vuotta sitten, tai ainakin kirja on tuolloin painettu. 

Kirja sisältää Cameronin omien kokemusten lisäksi 43 harjoitusta luovaan kirjoittamiseen. Tein aikoinaan muutaman harjoituksen, nyt (8.6.) aloitin alusta ja olen menossa kohdassa 11. Harjoitukset ovat (ainakin tähän asti olleet) lyhyitä ja niihin on parhaimmillaan kulunut tunnin verran. Kynnystä madaltaa se, että kuhunkin harjoitukseen on aina annettu ohjeellinen 'suoritusaika'. 

Rohkaisevaa on myös Cameronin toistuva vakuutus siitä, että ajatus lähtee kyllä lentoon kun antautuu sen vietäväksi. Kun vain alkaa kirjoittamaan.

Cameron on tunnettu ns. Aamusivu-menetelmästä: Kun kirjoitat aamulla, sisäinen kriitikkosi ei ole vielä herännyt, joten homma luistaa paremmin. Kysymys ei ole taiteellisen teoksen kirjoittamisesta, vaan pikemminkin oman pään selvittelystä. Googlaamalla menetelmään löytyy lukemattomia viittauksia blogeista, kustantajien sivuilta, Cameronin omilta sivuilta ja, kas vain, (mielen)terveydenhoitoa koskevilta sivuilta.

Aamuhetki on itsellenikin paras hetki mihin tahansa toimintaan. Aamulla sujuu juoksu, keskittyminen kirjalliseen toimintaan, lukemiseen tai kirjoittamiseen, opiskeluun - ja vaativiin neuvotteluihin. Muistan hyvin, kuinka parisenkymmentä vuotta sanoin erään tutkimushankkeen konsultille, että aloitetaan kokoukset aamulla. Puheenjohtajana jaksan silloin keskittyä parhaiten.

Aamukokousten ikävä puoli on se, että etenkin vanhemmiten niistä toipuminen kestää aina vain kauemmin. Seuraavassa kokouksessa on jo väsyneempi, ja sitten kun pitäisi kirjoittaa jotain, ajatus ei enää ole kirkkaimmillaan. Mistä puolestaan seurauksena on tietokoneen avaaminen illalla, kun taas, jostain kumman syystä olen taipuvainen innostumaan uudelleen iltakuuden maissa. 

Iltasivujen dilemma on uppoutuminen ja nukkumaanmenoajan ylittäminen. Illalla innostuminen on auttanut pitämään kiinni lukemattomista dead laineista, olipa kyse  harjoitustöistä, naamiaispuvuista, esitelmistä tai asiantuntija-artikkeleista. Niistä kaikkein kiinnostavimmista asioista, mitä ei "virka-aikana" ehdi tekemään.  

Vanhemmiten, valitettavasti, yötöistä toipuu aina vain hitaammin. Nauttikaamme siis aamuista!