keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kaupunkia ja maaseutua

Luen Mari Vaattovaaran, Anssi Joutsiniemen, Jenni Airaksisen ja Markku Wileniuksen uutuuskirjaa ”Kaupunki politiikassa” ja innottauduin pohtimaan, mitä kaupunki minulle merkitsee.

Maaseutupolitiikassa maaseutua määritellään usein joksikin, mikä ei ole kaupunkia. Hallinnolliset jaotukset on todettu jälkeenjääneiksi, jolloin jäljelle jäävät elinkeinoihin, maisemaan ja elämäntapaan liittyvät tekijät.

Vastaavasti voi ajatella, että kaupunki on jotakin, mikä ei ole maaseutua. Kunnan itsensä käyttämän kaupunki-nimityksen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä: tuskin löytyy kaupunki-kuntaa ilman maaseutumaisia alueita. Jossain kuitenkin epäilemättä on se "kaupunki", fyysis-toiminnallinen kokonaisuus, johon maalta menemme ja jossa asuessamme miellämme itsemme kaupunkilaisiksi. 

Rakentamisen määrä lienee selkein kaupungin tunnusmerkki. Kaupungin rakentamiseksi tarvitaan asemakaava, katuja ja kunnallistekniikkaa. Tosin eivät kaikki asemakaavoitetut alueet kovin kaupunkimaisilta näytä. Ehkäpä joitain kerrostaloja pitää olla, ja toisissaan kiinni olevia taloja, ainakin paikoitellen. Erilaisista asukastiheyksistä puhutaan, kuten 20 asukasta hehtaarilla. Ehkäpä rakentamista ylipäätään säädellään kaavoilla tai rakennusjärjestyksellä enemmän kuin maaseudulla. Ainakin maaseudulla ajatellaan, että siellä rakentaminen on vapaampaa. Ja tilaa enemmän ympärillä.

Mitä toimintoihin tulee, kaupungissa pitää tottakai olla kauppoja, palveluja, erilaista liiketoimintaa ja monenlaisia työpaikkoja. Joukkoliikennettä ja pyöräteitä. Maaseudulla sitten, no, on maaseutuelinkeinoja, maanviljelystä, puutarhataloutta, metsänhoitoa, matkailutoimintaa, paiakallisia (pienimittakaavaisia) palveluita, mutta myös etätöitä ja pendelöintiä lähemmäs tai kauemmas.

Entä miten ihmiset sitten kaupungeissa elävät?  Käyvät ravintoloissa, kahviloissa, museoissa, elokuvissa, teattereissa. Tekevät kaikkea sitä mitä pandemia-aikana ei voinut tehdä. Kaupungissa voi kulkea ilman että ”kaikki” tuntevat. Tietysti kaupungissa voi myös liikkua luonnossa, tai ainakin luonnonläheisessä ympäristössä, rannoilla, puistoissa ja lähimetsissä.


Juoksen usein Töölönlahden-Eläintarhan alueella, siis aivan pääkaupungin ytimessä. Kohtaan merta, istutettua puistoa, enemmän tai vähemmän hoidettua lähimetsää, asfalttia ja hiekkaa. Mäkiä ja tasaista maastoa. Taannoisen lenkkini varrella oli myös 16 kahvilaa tai ravintolaa, jossa olisin voinut piipahtaa.

Kun juoksen vastaavan matkan mökkikulmilla, kohtaan isoja ja pieniä mäkiä, pikkuisen tasamaata, järvimaisemaa, metsää, peltoja, enemmän tai vähemmän hoidettuja pihoja, hiekka- ja asfalttiteitä, postilaatikoita ja huipentumana jätepisteen ilmoitustauluineen. 

Kumpikin maisema on minulle rakas ja kumpaankin maisemaan kuuluvat myös ihmiset, koirat, linnut - ja jänikset.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti