Mattolaiturilta Linnunlauluun

Viikonloppu kului kävellen ja muuten nautiskellen Helsinginniemellä. Maalaistytön on myönnettävä että Helsinki on kaunis eikä cityelämä vaihteeksi pöllömpää.

Lauantai 9.7.
Lauantaina lähdin hyvien ystävieni kanssa tutkimaan Helsingin rantoja. Tällaisia retkiä olemme tehneet aika-ajoin opiskeluajoista lähtien.

Määränpäänämme oli Merisatama, tällä kertaa kuljimme sinne Fredrikinkatua pitkin. Tarkoituksena oli piipahtaa putiikkeihin ex-tempore-osoksille, mutta harmiksemme monet pikkuliikkeistä olivat näin kesälauantaisin kiinni. Hattukauppaan pääsimme, mutta hatut olivat enemmän kuninkaallista häätyyliä kuin meille sopivia.

Pysähdyimme virvokkeille Merisataman Mattolaiturille, sieltä kuulemma saisi samppanjaa viidelläkympillä pullo. Tyydyimme kuitenkin lasillisiin. Kirkkaassa auringonpaisteessa välimerihenkinen kattoterassi oli oikein edukseen valkoisine päivänvarjoineen ja sohvineen. Jos meri olisi ollut turkoosi, olisi voinut luulla olevansa vaikka Kreetalla. Melkein yhtä lämmintäkin oli.

Meristamasta kuljimme Kaivopuiston ympäri merestä ja lämmöstä nauttien. Olympiaterminaalin kohdalta kiipesimme Tähtitorninmäelle ja lepuuttelimme puistossa jalkojamme.

Laskeuduimme keskustaan Fabianinkadun kautta ja päädyimme lounaalle Pregoon, joka sijaitsee Fabbarilla Espan ja Aleksin välisellä osuudella. Hyvät puolet: ystävällinen henkilökunta ja mielikuvituksekas kokki, joka onnistui loihtimaan vaativan allergia-aterian. Huono puoli: menin valitsemaan salaatin, joka lillui etikkaisessa salaattikastikkeessa. Minun pitäisi muistaa pyytää kastike aina erikseen, etikka kun ei kuulu lempiherkkuihini.

Illan vietinkin sitten kotona dekkareita katsellen ja juustonäkkäreitä mutustellen. Siinä sivussa näin myös palan Tangomarkkinoita: Eppu Normaalin Pimeyden tango lavatangosovituksena oli kauheaa kuunneltavaa, sovitus oli kamala eikä laulaja kuulemma yhtään tykännyt biisistä. (Sen kyllä huomasi.)

Sunnuntai 10.7.
Aloitin sunnuntaipäivän reippaasti juoksulenkillä Töölönlahdelta Uimastadikan ja Eltsun kentän kautta Alppipuistoon ja takaisin. Alppipuistossa oli käynnissä edellisiltaisen konsertin jälkien purku. Roskat oli ehditty täältä korjata pois toisin kuin Hesperianpuistosta, jossa lauantai-illan ilottelun jäljet näkyivät vielä liikaakin. Miksi ruokaa on niin helppoa kuljettaa puistoon mutta niin vaikea korjata jätteitä pois?

Suihkun jälkeen vihdoin viimein aamiainen Tintin Tangossa, vastahan tätä on suunniteltu tuollaiset, mitä, kymmenen-viisitoista vuotta vuotta? Iltaisin toki olemme istuneet täällä lukuisia kertoja, viiniä ja joskus kansallista city-kahvilaruokaa eli savulohi- tms. piirakkaa syömässä. Valitsin aamiaistarjonnasta Tangon: kahvia, tuoremehua, croissant, sämpylä, leikkeleitä, muna, jugurttia (9,60 e). Tuli syötyä lounas samalla. Pienempiäkin annoksia olisi saanut, mutta niissä ei ollut jugurttia ja juuri sitähän minä halusin. Ehdotukseni aamupalaksi: kahvi/tee, tuoremehu, jugurtti, croissant.

Päivällä pyrähdys Hyvinkäällä Honkanummella menneitä sukupolvia muistelemassa. Hautausmaalla oli rauhoittavaa ja harjumetsä tuoksui hyvälle, vaikka järvestä tai merestä ei ole tietoakaan.

Kotimatkalla kuuntelimme tyttären kanssa Irwinin protestilauluja, pikkutyttöaikojeni hurjaa lempimusiikkia. Sitten syömään Eteläisen Hesperiankadun Jing Cheng -kiinalaiseen, joka on muutama vuosi sitten mainittu Nyt-liitteessä poikkeavaksi kiinalaisravintolaksi
(http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Jing+Cheng+on+poikkeava+kiinalaisravintola/1135242941563). Meillä on siellä selvät suosikit: Porsasta kantonilaiseen tapaan, kanaa ja ananasta, paistettua riisiä ja kanaa, kevätkääryleitä. Tänään söimme porsasta, takuuvarmasti hyvää. Kuten artikkelissakin mainitaan, annokset ovat isoja ja kahdelle riittää hyvin yksi annos puolitettavaski, varsinkin kun ottaa alkuruuaksi kevätkääryleen.

Hercule Poirotin jälkeen lähdin saattamaan tytärtä, häntä joka onnekseni ja autuudekseni on lähelläni, Töölönlahden toiselle puolelle Kallioon. Matkalla poikkesimme Linnunlaulun Siniseen kahvilaan. Mikä ihana iltapaikka! Tämänkin ohi juoksen useita kertoja viikossa, mutta koskaan en ole - sen paremmin kuin tytärkään - aikaisemmin pysähtynyt tähän kahville. Kahvin lisäksi söimme rahkapiirakkaa, tytär nautti suosikkilimsaansa, Laitilan virvoitusjuomatehtaan veriappelsiinilimonadia. Kaunista, kerrankin kahvila Helsingissä jonne EI kuule eikä näe autoja!

Hustvedtin Mian Kesä ilman miehiä päättyi. Niin pättyi minunkin kesäleskiviikonloppuni. Näin lopuksi maailmanmatkaajatyttärelle omistettu siteeraus kirjasta (elokuuta odotellessa):

"Ja sitten minun Daisyni lennähti kaupunkiin. Tuo kulunut ilmaus kaikkine villin lännen viittauksineen sopii kaikesta huolimatta kuvaamaan rakasta jälkeläistäni. Kumma juttu miten Boris ja minä olemme voineet saada hänet aikaan, mutta geneettinen arpapeli tuottaa yllättäviä tuloksia, Kumpikaan meistä ei ole ruma, ja äitini, kuten tiedätte, pitää minua edelleen kauniina, mutta Daisy on oikea kaunotar ja kun hän on paikalla, hänestä on vaikea pitää silmiään erossa. Lisäksi hän on helläluontoinen, on aina ollut, hän halaa ja suukottelee ja hieroo nenäänsä vasten toisen nenää ja paijaa, ja kun me syleilimme toisiamme siinä kynnyksellä, me halasimme, suukottelimme, hieroimme neniämme ja paijasimme toisiamme muutaman minuutin ennen kuin rauhoituimme. Ja kuten joskus käy, vasta silloin minä tajusin miten kovasti olin kaivannut häntä, miten olin ikävöinyt tytärtäni, mutta iloksenne voin ilmoittaa, etten silti purskahtanut itkuun. Silmäkulmissani saattoi esiintyä kosteutta, ei sen enempää."