 |
| William ja Catherine tietokoneen näytöltä kuvattuna (BBC Online) |
Minusta toisten häiden katseleminen on vaan niin mukavaa. Ensinnäkään ei tarvitse jännittää eikä huolehtia tilaisuuden onnistumisesta ja toiseksi voi ihailla ja ihmetellä erilaisia pukuja ja asusteita. Julkkisten pongaajaksi minusta ei oikein ole. Perjantaina tunnistin Williamin perheen lisäksi vain Dianan veljen, Elton Johnin ja Rowan Atkinsonin. Viktoria ja Daniel eivät sattuneet silmään ja Beckham Posheineen näytti liian oudolta juhlavetimissä ja irti futiskontekstista.
Kuninkaalliset häät saavuttivat tietoisuuteni ensimmäisen kerran vuonna 1973, kun prinsessa Anne ja Mark Phillips saivat toisensa. Olin otettu siitä, että minulla oli sama nimi kuin prinsessalla. En muista niinkään TV-lähetystä, vaan isäni tekemän piirroksen häävieraista. Apuna hän käytti lehdestä leikattua yhteiskuvaa suvusta, siihen sitten merkittiin apupiirroksen avulla kuka kukin on. Tunnistaminen piti tehdä osittain itse, kun kaikkia ei oltu lueteltu kuvatekstissä. Pitääpä kysyä isältä, vieläkö piirros on tallella.
Seuraavat merkitykselliset häät olivat tietysti Kaarle Kustaan ja Silvian. Kaarle Kustaan seikkailut naismaailmassa olivat ylittäneet uutiskynnyksen jo ennen Annen häitä, kun kruununprinssin ja olympiaemännän seurustelu oli paljastunut vuoden 1972 Munchenin olympialaisten aikaan. Esiteininä minua tietysti suretti se, etteivät kuinkaalliset hevin voineet avioitua rakkaudesta. Kaarle Kustaalla toki oli toivoa: tulevana kuninkaana hän voisi avioitua kenen kanssa tahtoisi. Odotuksestakaan ei tulisi pitkä, kun Kaarle Kustaasta tulisi kuningas isoisänsä jälkeen kuningas. Häät pidettiin vuonna 1976 ja kuninkaallinen loisto hipaisi myös Suomea, kun Kekkonen istui kirkossa kuninkaallisen perheen vieressä! Samana kesänä olimme automatkalla Ruotsissa ja Norjassa ja koko Ruotsi oli pullollaan tuoreen kuningasparin kuvilla varustettuja kortteja ja muita tuotteita. Ällistyttihän se maalaistyttöä.
Dianan satuhäät prinssi Charlesin kanssa olivat kokemus jo sen vuoksi, että ikätoveristani tulisi kruununprinsessa. Ajatella! Miltähän tuollainen mahtaa tuntua? Puku kyllä oli mielestäni aivan kauhea jo tuolloin (minulla VARMASTI olisi erilainen). Myöhemmin hänen vaatteitaan ei sitten tarvinnutkaan hävetä. Seurasin Dianan elämää muutenkin mielenkiinnolla. Iloitsin, kun hänestä tuli suosittu ja surin, kun prinsessataru muuttui painajaiseksi. Ja kuinka traagisesti hänen elmänsä piti päättyä juuri kun hovielämän kahleet olivat hellinneet!
Victorian ja Danielin häät olivat romantikon täyttymys. Mikä tarina, prinsessa ja tuhkimopoika, rakkaus välittyi jopa tv:n kautta niin katseissa kuin kehon kielessä. Kunpa tämä onni kestäisi! Sama toivomus mielessäni katselin perjantaina Katea ja Williamia. Kuinka kaunista, mutta samalla niin haurasta elämä voikaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti