Slow Gardening



Vanha raita aurinkokylvyssä

 Aamuaurinko nousi kauniisti Lohjanjärven ylle. Olimme nähneet illalla naapurin verkonlaskussa, joten piti ensitöiksi lähteä kaupunkiin ostamaan verkkomerkkejä. Piipahdimme torilla kahvilla ja samalla ostin silmäniloksi keltaisia krysanteemeja. Krysanteemi on keisarillinen kukka ja siten oikein sopiva lohjalais-japanilaiseen puutarhaamme.

Ostin myös pienen kirveen, jotta voisin veistellä sopivia keppejä puutarhapolkujen merkkaamiseen. Ja homeenpesuainetta, pohjustusainetta ja puuöljyä saunan terassin kalusteiden käsittelyä varten. Näillä arvelin pärjääväni tämän viikonlopun. Vaan kuinka kävikään:

Ensiksi piti istuttaa kukat, ne pääsivät viimekesäiseen pelargoniaruukkuun. Krysanteemien lisäksi istutin siihen vanhempieni pääsiäisenä tuoman tulilatvan. Saapa nähdä, pärjääkö se ulkona. Krysanteemien pitäisi pärjätä, niin kauppias ainakin oli tietävinään. Kukkia asetellessani pohdin, mahtaisinko sittenkin innostua joskus ikebanasta. Tähän asti se on tuntunut minusta jotenkin turhanaikaiselta.

Uudet kukat näyttivät niin mukavilta, että oli pakko siistiä vähän siitä ympäriltä, polkua ja kukkapenkkiä. Kukkapenkin ja talon seinustan välinen kiveys kaipasi ehostusta ja lehtien puhdistamista. Ei muuta kuin rantaan uusia kiviä hakemaan. Aina niin tarpeellinen kivivarasto syntyy kätevästi, kun joka uintireissulla nostetaan muutama kivi järven pohjasta.

Kukkapenkin reunustan sammaloituneet kivetkin näyttäisivät paljon paremmilta jos nyppisin rikkaruohot ja havunneulaset ja heinät. Tuumasta toimeen. Olisipa mukavaa olla japanilainen munkki, saisi tehdä tätä päivät pitkät. Kuunnella, kun tikka koputtele vanhaa koivua ja mustarastas heittelee lehtiä. Mitäs me puutarhurit.


Etuterassi sopii iltapäivän auringonottoon

Eipä aikaakaan kun kalamies saapui järveltä ja halusi virvokkeita. Nautiskelimme niitä talon etuterassilla, johon aurinko sopivasti paistoi. Terassi on vain metrin syvä. Aikoinaan ihmettelin moista kitsautta, mutta Kiotossa ymmärsin, mistä idea oli peräisin. Tässä on meidän näköalapaikkamme, yksi seitsemästä, ainoa josta järvi näkyy vain lehdettömänä vuodenaikana ja silloinkin vain varpaille noustessa. Ei mutta tuo sammalseinä on puhdistettava. Ja nuo kivet! Lehtien, risujen ja kuivien heinien nyppiminen on vähän kuin marjojen poimimista hyvässä paikassa. Saalis on varma ja liikuntaa tulee ihan huomaamatta.

Ostin Kiotosta kirjan: Create Your Own Japanese Garden. Siinä opastetaan varsin yksityiskohtaisesti, miten puutarhan polut perustetaan, aidat rakennetaan ja istutukset valitaan. Ensin kuitenkin annetaan arvokas kehotus: lue ensin koko kirja, sitten mieti tarkkaan, kuinka paljon haluat hoitaa puutarhaasi. Sitten vasta ala suunnitella, kernaasti ammattilaisen kanssa. Viisas neuvo.

Näkymä kallionaluslehtoomme
ennen puhdistustoimia

Neljässä tunnissa olen istuttanut kukat, kantanut ja asetellut laatikollisen kiviä, puhdistanut kaksi metriä kukkapenkkiä sekä saman mokoman kallioseinämää ja metsän reunan kivikkoa. Niin ja kantanut lehdet, risut ja muut roskat kompostiin. Tätä menoa vaikuttaa siltä, että puutarhastani tulee aika minimalistinen.

Merkkikepit ja puuöljy jäivät odottamaan tulevia viikonloppuja.