Vielä kolmisen vuotta sitten olin aivan varma siitä, että verkkojen soutaminen ei ole minun juttuni. "Souda ... huopaa ... ei niin lujaa ... oikealla airolla - SIIS OIKEALLA!!! Ai miksi? SIKSI!" kaikui jostain hamasta menneisyydestä. Jos ihmiselle vasemman ja oikean, tyyrpuurin ja paapurin ja muiden mahdollisten suuntien erottaminen on niin vaikeaa, soutajan ura on mahdoton.
No sitten kävi niin, että Juhani sai syntymäpäivälahjaksi verkon. Ei kyllä minulta, mutta pakkohan se oli saada veteen. Pakko oli myös lähteä mukaan, sillä olin varma että kalamies tohkeissaan putoaisi veteen verkkojensa kanssa. Ensimmäiset kerrat olivat aika mielenkiintoisia, eikä niistä sen enempää. Mökkinaapurit sentään vielä tervehtivät.
Alussa olimme kovin innokkaita ja laskimme verkot oli sää mikä hyvänsä. Eräänä syksynä sitten kävi niin, että venerantamme oli jäätynyt yön aikana. Ei muuta kuin lauta mukaan veneeseen. Minä yleensä hoidan soutamisen, mutta tällä kerralla minun piti hakata keulasta jäätä rikki ja Juhani tökki airoilla jäätä minkä pystyi. Hirveällä kolinalla ja ryskeellä pääsimme jotenkuten eteenpäin. Verkkopaikka oli sentään vielä sula. Sittemmin olemme lopettaneet verkkokauden hieman aiemmin.
Verkonlaskupaikkamme on vajaan kilometrin päässä kotirannasta, saaren suojassa mutta juuri sopivasti kuhien kulkureitillä. Tänään sää oli kalaisan puolipilvinen ja tuuli antoi mukavan vastuksen aamusoudulle. Samalla voi ihailla maisemia ja tähyillä lintuja. Tänään näimme kanadanhanhia, sinisorsia ja tietenkin lokkeja. Yksi pariskunta oli tuttuun tapaan tehnyt pesän saaren rantakalliolle, niinkuin joka vuosi.
Verkonnosto on aina jännittävää. Veneen pitäminen oikeassa asennossa vaatii tuulesta riippuen enemmän tai vähemmän keskittymistä. Nostajan ilmeiden ja eleiden seuraaminen on tärkeää. Jännitys tiivistyy, kun verkko muuttuu raskaammaksi. Tänään olimme onnekkaita: jo verkon alkupäässä mötkötti kohtalaisen kokoinen kuha ja hieman myöhemmin nousi kunnon ahven.
Kun vielä paluumatkalla uistimeen tarttui varsinainen hauenjötikkä, huomisen ateriasta riittää useammallekin. Sen päälle voi sitten seurata, kuinka länsinaapurin verkot heiluvat :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti