おはようございます。Ohayoogozaimasu - Hyvää huomenta!

すみれ。Orvokit.

Kiinalaisen sananlaskun mukaan: Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Tämä - ja kesäkukkien istuttaminen - virkistäköön minua myös japanin opinnoissani. Viikon oppitunnit ovat nyt takana ja tuntemuksia on jokseenkin vaikea kuvata.

On outoa olla oppitunnilla ilman että ymmärtää juuri mitään. Tai että jatkuvasti ymmärtää vain hiukan ja senkin paljon hitaammin kuin (kaikki) muut. Johtuuko se siitä, että jotkut ovat a) aloittaneet kurssin ainakin kerran aikaisemmin mutta keskeyttäneet puolivälissä b) lukeneet oppikirjan etukäteen c) kuunnelleet myös cd:t d) tehneet harjoituksetkin samaan syssyyn? Vai siitä, että he ovat keskimäärin 25 vuotta nuorempia? Okei, on siellä muitakin noin keski-ikäisiä ja jotkut heistäkin tuntuvat osaavan vaikka mitä.

Tyttäreni yrittää lohduttaa minua kertomalla kuinka tärkeä olen muille kurssilaisille - he saavat tilaisuuden tuntea osaavansa. Toistaiseksi en ole oppinut nauttimaan tästä roolista täysin vilpittömästi.

Maanantaina on koe, jossa pitäisi osata kirjoittaa sanoja hiraganoilla. Hiraganat (あいうえお jne.) ovat tavumerkkejä, joilla aikanaan kirjoitettiin kaunokirjallisuutta ja joiden avulla japanilaiset lapset nykyisin opettelevat kirjoittamaan. Hiraganojen lisäksi kurssilla pitäisi oppia kirjoittamaan myös kataganoilla (アイウエオjne, ulkomaalaisissa nimissä/sanoissa käytettävät merkit) sekä tunnistamaan ja piirtämään noin sata kiinalaisperäistä kanji-kuvamerkkiä.

Luulin osaavani hiraganat jo ennen kurssia (ne piti opetella), mutta on ihan eri asia kirjoittaa merkkejä yksitellen kuin lukea lauseita, joissa kaikki sanat on kirjoitettu yhteen pötköön. Erilaisia merkkejä on noin sata, joista noin puolet täysin erilaisia (ja loput muodostetaan niitä yhdistelemällä ja täydentämällä erilaisilla hipsuilla). Lisäksi pitää tietää, miten vokaaleja pidennetään ja konsonantteja kahdennetaan. Vaikka sääntöjä on, ne eivät tietenkään ole poikkeuksettomia.



がくせい。Opiskelija

 Japania voi kirjoittaa täysin pelkillä hiraganoilla tai kataganoilla, mutta normaalitekstissä käytetään kaikkia merkkejä tiettyjen sääntöjen puitteissa.  Joskus kanji-merkkien yläpuolelle kirjoitetaan ymmärtämisen helpottamiseksi merkkien lukutapa pienillä hiraganoilla. Oppikirjassamme nämä pikkumerkit ovat niin pikkiriikkisiä, että tarvitsisin suurennuslasin. Tai edes ajan tasalla olevat silmälasit.

Erilaisten merkkien piirtäminen on hidasta mutta onneksi mukavaa. Ehkä vielä opin lukemaankin, kun pidän mielessä suomalaisen viisauden: Hiljaa hyvä tulee.