Tiistai 22.3. Särkitunturi-Juuanrova
Säätiedotus lupasi lämmintä säätä, juuri sopivaa päivää Särkitunturin retkeen. Aloitimme matkan hiihtämällä Särkijärven majoilta järven yli. Latukone ei ollut ajanut reittiä ainakaan kahteen päivään. Särkitunturille on nousua hieman yli 200 metriä, ja käytimmekin neljän ja puolen kilometrin matkaan aikaa lähes tunnin. Aika kului rattoisasti erilaisten otusten jälkiä katsellessa. Jäniksen ja oravan jälkien lisäksi näimme erilaisia pienempiä jälkiä. Osa oli mennyt tasatahtia käpälät vierekkäin ja osa vuoroaskelin. Osalla näkyi hännän jälki askelten välissä.
Särkitunturin laella tuuli kovaa. Kodan ovensuusta löysimme suojaisan paikan eväiden nauttimiseen. Samalla saatoimme kirjaimellisesti katsella tuulta, joka kiidätti irtolunta vinhaa vauhtia. Näkyvyys oli tänä aamuna erinomainen. Tunturille noustessa ja sen laelta näimme kaikki Länsi-Lapin tunturialueet: pohjoisessa Pallas-Ounastunturit, koillisessa Sammaltunturin ja Keimiötunturin, idässä Levin, kaakossa Ylläksen ja lännessä Oloksen.
Lasku Sammaltunturilta Kuusikonmaalle on sopivalla kelillä seudun parhaita murtomaasuksi-alamäkiä. Latu kurvailee metsän suojassa ja pienten vastamäkien ansiosta vauhti pysyy kohtuullisena, varsinkin kun latu on sopivan pehmeä. Jääkelillä kokemus on toki toisenlainen. Kuusikonmaan kämppä sijaitsee kylmässä notkelmassa, joten pysähdyimme sinne vain hetkeksi.
Juuanrovalle kavutessa vilun tunne hävisi. Tästä osuudesta pidämme erityisesti kauniiden mäntyjen ja niiden välistä avautuvien maisemien vuoksi. Nousun yläpäässä tapasimme päivän ensimmäiset vastaantulijat. 150 metrin nousun jälkeen lasku maittoi ja sitä riittikin melkein viisi kilometriä. Puolivälissä pysähdyimme Juuanrovan majalle, jonka takassa kelpasi paistaa makkaraa. Viimeinen lasku ja Särkilompolon ylitys Särkijärvelle sujui nopeasti. 21 kilometrin urakka sai rivakan lopun. Kuinka sujuvaa hiihto onkaan myötätuulessa ja ajetulla ladulla!
Keskiviikko 23.2. Mäntyrova – Pallas – Mustavaara
Tänään söisimme lounasta Pallas-hotellissa. Kolmenkymmenen kilometrin retki alkoi vajaan kymmenen asteen pakkasessa. Luisto oli erinomainen ja lähes kiidimme Mäntyrovalle. Alamäet sai laskea lähes sauvomatta, kun toissapäivänä samalla ladulla piti lykkiä ehtimiseen. Mäntyrovan tuvalla kamiina oli lämpimänä. Edelliset kävijät olivat tehneet tulen ja pyysivät vieraskirjassa lisäämään puita seuraaviakin tulijoita varten. Tuvalle osui samaan aikaan kaksi veteraanihiihtäjää. Heille tämä oli kahdeskymmeneskuudes Pallaksen hiihto. Vaimot olivat Ylläksellä: "Näin kaikilla on A-luokan matka."
Aamun helpon hiihdon jälkeen nousu Pallakselle sujui kevyesti. Silti hotellin ilmestyminen puiden seasta ilahdutti mieltä. Kuinka monta kertaa olemmekaan kivunneet samoja mäkiä viimeisillä voimilla! Vaikka viime aikoina olemme majoittuneet Jeriskylässä, olemme kuitenkin joka vuosi käyneet hotellilla vähintään juomassa virvokkeita ja nauttimassa baarin ikkunoista avautuvasta lumoavasta maisemasta. Nyt herkuttelimme kermaisella poro-suppilovahverokeitolla.
Paluumatka Jerikselle alkoi kunnon alamäellä. Aurinko oli lounaamme aikana mennyt pilveen ja viiden kilometrin laskun aikana tuli lähes kylmä. Nousujen alkaessa minusta tuntui, että voimani olivat jääneet Pallaksen lepotuoleihin. Kesken päivän ei ehkä kannattaisi pitää kahden tunnin pausseja, olivat maisemat kuinka hienoja tahansa. Mustavaaralle kavutessa lihakset sitten lämpenivät. Pysähdyimme pikaisesti juomaan mehua. Silti Sammaltunturin viertä puhaltava puuskittainen tuuli tuntui kylmältä. Pilvien lomasta pilkahtelevan auringon hopeoimat pilvenreunat ja tuntureiden rinteet viimeistelivät arktisen tunnelman.
Lasku Jerikselle oli nautittava, mutta vielä nautittavampi oli sauna, jonka jälleen kerran tunsi ansainneensa.
Tästä kyllä käy selvästi ilmi sekä paikat että tunnelmat. Vaikka näillä laduilla tulee hiihdettyä joka vuosi,tunnelmat ja omat voimat vaihtelevat ja niiden mukana kyky tarkkailla ympäristöään.Tervetuloa raikkaaseen ilmaan ja erämaan tunnelmiin.
VastaaPoista