Mökkielämää

Tulimme viikonlopuksi mökille, pitkästä aikaa. Tänä talvena mökkeily on jäänyt vähemmälle, pakkasten vuoksi ja sen takia, että hiihtoladut ovat Helsingissä olleet niin hyvät. Tänään aurinko paistoi ja hanki järvellä oli juuri sopiva nautiskeluhiihtoon.

Vanhempani eivät nuorempana välittäneet mökkeilystä. Äidin mielestä ei ollut mitään järkeä mennä lomalla askeettisiin oloihin. Osasyy oli varmasti myös siinä, että lomia vietettiin paljon Hyvinkäällä sukulaisissa. Tai sitten tehtiin automatkoja ympäri Suomea ja ulkomaillekin.

Vierailimme toki ystäväperheiden mökeillä. Parasta oli saunominen ja uiminen muiden lasten kanssa. Kuusikkorannoilla hyttyset kiusasivat, mutta grillimakkara ja limsa korvasivat pikku ikävyydet. Kesän 1972 muistan erityisen hyvin. Oli lämmintä ja uimme viisi tai kymmenenkin kertaa päivässä. Lauantaina 8.7. mökkireissu päättyi rajuun ukonilmaan. Vanhemmat huolehtivat: Pois ikkunoiden edestä, mahdollisimman kauas sähkölaitteista ja hormeista! Järven yllä leimuavaa salamointia ei kuitenkaan voinut olla katselematta. Komeaa! Kun myrsky viimein loppui, lähdimme kotia kohti. Matka keskeytyi lukuisia kertoja teille kaatuneiden järeiden puiden takia. Myrsky onkin jäänyt historiaan Puumalan rajumyrskynä.

Parikymppisenä kesiin kuului mökkireissuja kaverijoukon kanssa. Joskus mentiin kavereiden vanhempien mökeille, joskus vuokrattiin mökki joltain leirintäalueelta. Automatkat ruuhkassa kuuluivat elimellisesti näihin reissuihin, samoin pysähtymiset erilaisissa kuppiloissa ja virvokejuomaliikkeissä. Perillä saunottiin, uitiin, kalastettiin ja paistettiin suunnattomia saaliita nuotiolla. Onneksi oli ostettu myös makkaraa.

Mökkielämä rauhoittui lasten myötä. Appivanhempien mökille oli matkaa viitisensataa kilometriä, mutta silti sinne ajettiin monta kertaa kesässä. Ajomatkan rasitukset unohtuivat, kun sain lukea romaaneja ja paistatella päivää lasten juostessa isovanhempien perässä. Puhumattakaan saunan ja kesäisen sateen tuoksusta!

Nykyinen mökkipaikkamme hankittiin vuonna 1999. Tontin etsiminen oli kiihkeä, mutta nopea prosessi. Parin viikonlopun ajan luimme lehti-ilmoituksia ja etsimme mökkiä Länsi-Uudenmaan järviseudulta. Ensimmäinen kohde osoittautui toivottomaksi, toinen jo kiinnosti, mutta myöhästyimme tarjouskilpailusta. Kolmannella kerralla tärppäsi: valmis saunamökki, paikallisen rakennusmestarin tekemä. Poikkeuslupa uudisrakennukselle oli valmiina. Bonuksena tontilta löytyi vanhoja omenapuita ja viinimarjapensaita, jotka oli istutettu viisikymmentäluvulla palaneen huvilan raunioihin. Tytöt tutkivat tonttia ahkerasti ja perustivat mökkilogisen museon tontilta löytämistään vanhoista esineistä.

Saunomisen ja uimisen lisäksi mökkielämääni kuuluu vuodenaikojen seuraaminen. Keväällä on mukava katsella luonnon heräämistä ja suunnitella puutarhatöitä, jotka kyllä enimmäkseen ovat kivien siirtelyä ja kukkapenkkien rakentamista. Keittiöpuutarhaa ilmansuunnat ja maaperä eivät suosi. Luovutin jo ensimmäisenä kesänä, kun perunanvarret kasvoivat kaksimetrisiksi kurottaessaan kohti aurinkoa. Sen jälkeen olen keskittynyt siistimään pihaa ja polkujen varsia sekä siirtelemään tontilla jo olevia, muinoin istutettuja kasveja paikasta toiseen. Sammaleiset kallioseinämät, kivet ja saniaiset luovat tontista japanilaisen puutarhan lähes ilman vaivannäköä.

Kesän kruunaavat, totta kai, valoisat yöt, lempeä vesi ja hiljainen soutelu järvellä. Puolentoista tunnin pendelöinti töihin kannattaa, kun aamulla voi pulahtaa uimaan yhtä aikaa aamuauringon kanssa. Syksyn tullessa värit vaihtuvat, ilma tulee kuulaammaksi ja kalat uivat verkkoon hanakammin. Marjojen ja sienien keruuta harrastamme vain muodon vuoksi, tiheällä mökkialueella keräilijöitä on yllin kyllin. Muutama kerta metsään on kuitenkin päästävä. Talvella upeinta on herätä yöllä, mennä ulos kuutamossa tai tähtien tuikkeessa ja kuulla huuhkajan huhuilevan.