Kesäpäivä Tallinnassa - The Towers of Tallinn

Keskiviikon laiva Tallinnaan oli täpötäysi. Ei ihme, olisihan Helatorstai vapaapäivä niin suomalaisille kuin Suomessa työskenteleville virolaisille. Laivalla olikin mukava pitkän viikolopun tunnelma. Joudun palaamaan töihin jo perjantaina, mutta päivän pikaloma Tallinnaan tuntuu silti oikein mukavalta kaiken japanin uurastuksen jälkeen.

Hotellimme L´Eremitage sijaitsee Vanhan kaupungin lounaispuolella Toompuiesteen varrella, mahdollisimman kaukana satamasta. Hotelli on kunnostettu vanhaan rakennukseen ja kunnostuksessa on satsattu yhteistiloihin, sisäänkäyntiin, aulaan ja ruokasaliin. Näiden ansiosta rakennus on päässyt Tallinnan arkkitehtuurioppaaseen. Huoneet ovat vaatimattomia, mutta siistejä.

Illalla kävimme syömässä Bonaparte-ravintolassa Pikk-kadun varrella. Ravintola on tallinnalaisten ystäviemme suosiossa, ehkäpä pikemminkin jälleen arkkitehtonisesti kiinnostavan kunnostuksensa ja hyvän viinivalikoiman kuin ruuan takia. Ruoka toki on aivan kelpoa, vaikka menun kaikkia annoksia ei aina ole saatavilla.

Helatorstai on Virossa tavallinen arkipäivä, ja siten minulla olisi ollut tänään mainio mahdollisuus tehdä ostoksia. Mutta kuinka kävikään? Tutut varmasti jo arvaavat vastauksen.

Hotellin kahvi oli virolaiseen tapaan jokseenkin vaatimatonta, joten suuntasimme aamiaisen jälkeen jatkoaamukahville kaupungille. Raatihuoneen torin koilliskulmasta lähtevän Saiakangin varrella ja sen tuntumassa on useita mukavia kahviloita, joista yhteen piipahdimme. Kahvin jälkeen saattelin Juhanin arvostelemaan Tallinnan arkkitehtikoulun diplomitöitä. Näyttelytila oli Estonia-teatterin lähistöllä, joten siitä oli helppo lähteä ostosparatiiseihin humputtelemaan. Ensiksi hoitelin tärkeitä asioita: korjautin silmälasit ja vaihdoin aiemmilta matkoilta jääneet kroonit euroiksi. Tallinnalaisilta ystäviltä olin kuullut, että rahanvaihto onnistuisi Eesti Pankissa, joka sattumalta sijaitsee juuri samoilla kulmilla. Tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, rahanvaihtoa hoitaisikin Swedbank. Muistelin nähneeni pankin konttorin Virukeskuksen lähellä Narva Maanteellä. Pankki löytyi ja sain huikeat 21 euroa.

Ei muuta kuin Virukeskukseen tuhlailemaan. Kirjakaupassa lukulaitteita katsellessani aloin pohtia, että I-Pad olisi oikeastaan aika kiva. Silläpä olisi kätevää bloggailla matkoilta. Sen verran minulla kuitenkin oli järkeä, että soitin tytölle kysyäkseni, mitä vehje maksaa Helsingissä. Sain tarkat hinnat eri versiolle sekä Stockalta että verkkokaupasta.

Virukeskuksesta en löytänyt I-Padeja, mutta viereisen Kaubamajan viidennessä kerroksessa onnisti. Pettymyksekseni hinnat olivat satasen verran Verkkokaupan hintoja korkeampia. Seuraavaksi Stockmannille, mutta missä se nyt olikaan? Jossain tornitalojen kieppeillä? Muistelin nähneeni kaupan joskus aikaisemmin matkalla Vanhasta kaupungista Kadriorgiin, ja siinähän se olikin aivan vieressä, Kaubamajan eteläpuolella. Mutta elektorniikkaosasto oli remontissa eikä i-Padeista tietoakaan. Pettyneenä päätin lopettaa etsiskelyn ja lähdin tepastelemaan diplomityönäyttelytilaa kohden, kohta siellä alkaisi lounastauko. Sitä ennen innostuin kuitenkin ihastelemaan torneja, näitä uusia. Pidän niistä, vaikka en haluakaan moisia Helsinkiin. Täällä kontrasti uuden ja vanhan välillä toimii. Vanha kaupunki on niin selvästi oma kokonaisuutensa, että se kestää uudet tornit naapurissaan.

Paluumatkalla törmäsin Solaris-tavarataloon, jonka olin aivan unohtanut. Sen toisesta kerroksesta löysin kuin löysinkin Apple-kaupan ja koko joukon i-padeja. Hinta, kappas kappas, täsmälleen euron enemmän kuin verkkokaupassa. Joka ikisessä versiossa. Hyvä niin: vaikka en saakaan laitetta tänään, saan sen sijaan takuun ja opastusta liittymävalinnassa. Riittäisikö wifi-versio vai tarvitsisinko  kalliimman wifi+3G-version. Sitä kannattaa miettiä yhden yön yli.

Arvostelutilaisuudessa oltiin aikataulusta jäljessä, joten ehdin tehdä kolme varttia japanin läksyjä. Raahaan innostuksessani kirjoja mukana. Vaikka nopeus iän myötä tuntuu kiusallisesti vähenevän, motivaatio sen sijaan sen kun lisääntyy.   

Lounastimme vanhassa kaupungissa, Pikk-kadulla Ruotsin suurlähetystöä vastapäätä olevassa kreikkalaisessa ravintolassa. Tuttu ravintola, aurinkoinen terassi ja kunnon grilliruokaa. Nyt päiväunet olisivat paikallaan.

Matkalla hotellille tulin järkiini: Mikä kaunis ilma ihanassa kaupungissa. Jos en juo jossain viihtyisässä, rauhallisessa ja aurinkoisessa paikassa kunnon kahvia olen idiootti. Mutta missä olisi rauhallista? Ei ainakaan keskustassa. Kiipesin Toompealle, mutta siellä oli laumoittain turisteja. Pakollisten näköalakuvien jälkeen aloin laskeutua kohti hotellia. Matkalla osuin Harjumägi-puistoon, josta löysin typötyhjän kahvilan aurinkoisine terasseineen. Täällä en ollut aiemmin käynytkään. Mikä nautinto! Lisäksi vielä mielenkiintoiset näkymät kaupunkiin ja Vapaduse Väljakille. Oiva päätös tälle iltapäivälle: blogin luonnostelu onnistui hienosti ihan perinteisillä menetelmillä.