Tyttöjen viikko - おんなのこのいっしゅかん。

Sunnuntai 12.6.
Kesäloma alkoi ja veljentyttäret saapuivat. Mitä kaikkea ennättäismmekään tehdä viikon aikana? Toivottavasti torstain tentti ei häiritse liikaa huvinpitoa. Nyt saunaan ja uimaan, kun vesi järvessä on uskomattoman lämmintä ja isä vielä paikalla tutustuttamassa rannan kiviin.

Maanantai 13.6.
Sää viileni ja järvi sen myötä. Silti Iida rohkeni kokeilla aamu-uintia. Reipas tyttö! Viivi puolestaan innostui saunatuvan kangaspuista. Aloitimme pistelemällä loimet pirtaan, jonka olin siiränyt talveksi mökin lämpimään. Siinä sivussa tytöt järjestelivät kuteita ja suunnittelivat maton raitoja. Harmi vain, että punaista oli niin vähän! Iltapäivällä suuntasimme Helsinkiin, jotta pääsisin japanin kurssilleni. Viivi harjoitteli, kuinka kataganoilla kirjoitetaan Viivi ja Iida, hiraganoilla lauseet "ahne kissa syö" ja "pieni koira kirjoittaa" sekä kanjeilla "Nemo-kala". Sanat tyttönen löysi aivan itse sanakirjasta ja merkit harjoitusmonisteistani.

Tiistai 14.6.
Kaupunkipäivä. Yhdeltätoista olimme Levykauppa Äxän ovella. Viivin kassiin päätyi Pit Bullin Armando. Hämmentävää, kuinka asiantuntevasti kymmenvuotias keskusteli myyjän kanssa räppärin tuotannosta. Seuraavaksi Kamppiin ja lelukauppaan: ZuZuPets-ötökkä, TopModel tusseja ja värityskirjoja sekä läpikuultava pallo. Opettavaista tutustua levy- ja lelutrendeihin.

Mäkkäri-lounaan ja SpiceIce -jäätelöiden jälkeen oli korkeakulttuurin vuoro: Kansallismuseoon! Siellä oitis Vinttiin, joka toden totta on museon hittituote. Kerrankin saa kosketella esineisiin ja harjoitella erilaisia kädentaitoja. Viivi jaksoi kutoa toista tuntia, ja Iida asetteli huolellisesti kirjaimia liukuhihnalle. Yhdessä etsimme eri valtionpäämiehille oikeita päitä ja varpaita.

Keskiviikko 15.6.
Pilvisestä ilmasta huolimatta päätimme mennä Linnanmäelle. Matkalla täytimme vatsamme Pizza-Expressissä (Mozzarella-pizza, Ananas-pizza ja Paprika-Oliivi-Herkkusieni-pizza). Pieniin mahoihin mahtuu hämmästyttävän paljon, kun  motivaatio on kohdallaan.

Linnanmäellä jakauduimme kahteen joukkueeseen: Viivi ja Kaisa-kummityttö säntäsivät isoihin laitteisiin ja minä sain Iidan kanssa kuljeskella rauhallisemmin. Iidan suosikiksi paljastui hevosrata. Autolla ajaminen oli myös mukavaa, samoin pieni kuppikaruselli. Tragiikkaa koettiin Hurjakurun portilla. Iida olisi ollut vesirataan riittävän pitkä, mutta ei päässyt mukaan PikkuHupi -rannekkeella. Lohdutusonginnan jälkeen älysin ostaa yksittäilipun Eldoradoon, ja loppupäivä oli pelastettu. Viivistä Vekkula oli siisti, no, niin minustakin, parasta heti vuoristoradan jälkeen. Edestakaisin liikkuvissa portaissa Iidaa kannatellessani tosin ajattelin, että olisihan tuon sateenvarjon ja sadetakkikassin voinut jättää portillekin. Pakko oli ajaa myös kummitusjunassa, jonka tunnelma on pikemminkin nostalginen kuin jännittävä.

Torstai 16.6.
Tenttipäivä. Olimme tulleet jo illalla takaisin mökille ja Viivi aloitti kutomisen heti aamusta Iidan avustuksella. Sen sijaan, että olisin kerrannut kielioppia ja muuta järkevää, harjoittelin sivellintussilla kanjimerkkien piirtämistä. Sillä seurauksella, että taisin lopulta osata tentistä parhaiten kanji-osan. Aika hankalaa oli kaiken kaikkiaan. Keskittymistä haittasi myös se, että auton laturi alkoi matkalla temppuilla ja päädyin soittelemaan erilaisiin huoltamoihin (turhaan) ja lopulta hankkimaan vuokra-auton mökille palaamista varten. Siinä meni se aika, jolloin olin kuvitellut harjoittelevani verbien taivutusta. No, turha selitellä, viime hetkillä nyt ei enää kovin paljoa voi oppia. (Ehkä kuitenkin sen ratkaisevan pisteen?)

Perjantai 17.6.
Tänään selvisi, että auto ei ollut sittenkään hajonnut. Ei ainakaan lopullisesti, vaan laturi oli toipunut ja ohjaustehostinkin toimi taas. Lisäksi selvisi, että olin läpäissyt tentin! Jee! Päivän kohokohta oli kuitenkin, kun kärräsimme aamulla tullutta puukuormaa puuvajaan. Pikku-Iida osoittautui taitavaksi apulaiseksi. Ja todella tarpeelliseksi tädin polvien ja selän kannalta. Viivi on koko päivän jatkanut kutomista. Tukilla on nyt kaksi pikkumattoa Viivin ja Iidan huoneisiin sekä pidempi matto keittiön käytävään. Sen lisäksi, että matot on huolellisesti suunniteltu, ne on myös hienosti toteutettu! Kangaspuiden käyttö on nyt Viivillä hallussa sukkulan heitosta ja luhan lyönnistä pingottimen siirtoon ja loimien kiristämiseen. Tukkien kiertäminenkin onnistuu!

Lauantai 18.6.
Pikkuvieraat lähtevät ja mekin suuntaamme kaupunkiin. Hieno viikko! Hyttysetkin lakkasivat kiusaamasta kun muistimme Maijan ja Minnan Saimi-mamman neuvon: Kutina tokenee, kun paukamia ropsuttelee saunassa lämpimällä vastalla! Hyvää matkaa Panelian mummulaan!