Mistä loimet ja mistä kuteet?

Kangaspuiden saavuttua oli aika pohtia: Mistä hankkisin loimet ja mistä kuteet, miten virittäisin laitteen? Olen toki Työväenopiston kursseilla nähnyt ja itse kokeillutkin niin loimien luomista kuin loimien rakentamista. Mutta siitä on jo niin monta vuotta! Ja ensin pitäisi tietää, mitä haluan kutoa. Verhot ja pöytäliina kiehtoivat, mutta ohuen kankaan tekeminen vaatii taitoa mallin valinnasta tai suunnittelusta puhumattakaan. Siispä otin lusikan kauniiseen käteen ja päätin aloittaa matoista. Monikossa, sillä lointa ei kannata laittaa kymmentä metriä vähempää.
Keittiön lattia on onneksi kaivannut uusia mattoja jo pitkään. Isoja mattoja, jotka suojaavat lattiaa naarmuilta eivätkä mene ruttuun tuolin alla. Koko lattian peittämiseen tarvittaisiin yhteensä kolme 2,4 metrin pituista ja 110 cm leveää mattoa. Kolmeen päädyin, kun leveämpien kutominen olisi työlästä ja matoistakin tulisi kovin painavia. Samankokiset puolestaan olisivat käteviä, kun likaantuneen voisi aina siirtää vähiten näkyvään paikkaan.

Alustava suunnitelma oli siis tehty, mutta mistä hankinnat ja kuka auttaisi alkuun? Aivan sattumalta uuden työpaikan joululounaalla tulin puheeksi, että Hyvinkäällähän on rautatieaseman vieressä Taito Uusimaa kudontakeskus. Se paljastui täyden palvelun taloksi: sain tilattua loimet, idean maton mallista, sidontaohjeet ja kuteet. Loimen laittoapuakin olisi ollut mahdollista saada, mutta ohjaajan raahaaminen Hyvinkäältä Helsinkiin saakka olisi sentään ollut liikaa.

Maton mallin valitsin käsityökeskuksen lattialta, palttinaripsisidos vaikutti tukevalta käytössä ja olisi kohtuullisen helppo kutoa, mutta kiinnostavampi kuin tavanomainen palttinaräsymatto. Kuteeksi valitsin keskuksessa myytävänä olevaa ontelotrikookudetta, vaalempaa ja tummempaa harmaata ja vähän punaista raitoihin. Myöhemmin paljastui, että kuteen toimittaja oli juuri siirtänyt kuteenleikkukoneensa Viroon. Vaaleaa harmaata ja punaista oli varastossa, tummemman harmaan joutuisin joko vaihtamaan hieman ohuemmaksi ja vielä tummemmaksi harmaaksi tai sitten saisin odottaa tuntemattoman määrän viikkoja.

Päädyin edelliseen ratkaisuun, mikä osoittautui muutenkin hyväksi valinnaksi. Tummempi kude olisi hieman eri materiaalia - kiiltävämpää ja sileämpää - kuin muut kuteet, jolloin maton pinnasta tulisi kiinnostavampi ja elävämpi.

Nyt olisi vielä ratkaistava loimen rakentamisen ongelma. Hakisinko apua kodin naapurissa olevan Arbiksen kudonnanopettajalta? Kudontasanasto tuskin voisi olla ruotsiksi paljon vaikeampaa. Kysyisinkö Helskystä? vai ottaisinko riskin ja kaivaisin esiin vanhat monisteet?