Loimenrakennus osa 1: Muista tiuhta äläkä erota sisaruksia!

Kymmenen metrin loimipalmikko oli minulla neljän päivän kuluttua tilauksesta, nopeamminkin olisin sen saanut, jos välissä ei olisi ollut viikonloppua ja Käsityökeskuksen koulutuspäivää. Nyt olisi sitten uskaltauduttava rakennuspuuhiin.

Kollega riensi hätiin, ja lainasi minulle perusteellisen kudontakirjan: Kankaita kutomaan, kankaankudonnan oppikirja, tekijät Arja Hauhia ja Maija-Liisa Paavola. Kirjan ensipainos on vuodelta 1977, mutta näissä asioissa perusasiat ovat säilyneet muuttumattomina vuosisadan. Erilaiset nyörimateriaalit ym. toki ovat kehittyneet. Onneksi kuteiden saaminen kestäisi jonkun viikon, joten minulla olisi kyllä aikaa virittelyyn. Yritin saada tytärtä apuun, mutta opinnot pitivät häntä liian kiireisenä. No, pitää yrittää selvitä miehen avustuksella. Olemmehan kyenneet yhdessä soutamaan verkkojakin, miksi nyt ei loimistakin selvittäisi.

Työhön olisi ryhdyttävä hyvin valmistautuneena, jotta hermot eivät menisi kesken virityksen. Sitä ei näet voisi keskeyttää ihan missä vaiheessa tahansa eikä kaikkia vaiheita voisi purkaa, jos jotain menisi pieleen. Salamannopeaa miestä pitäisi myös kyetä ohjeistamaan itsestä puhumattakaan. Glup. Ainakin olen psyykannut itseni ottamaan työn vakavasti.

Luin oppikirjaa hartaasti, ja koitin opetella keskeiset asiat ulkoa: Loimeni on luotu neljältä päältä eli luotaessa on käytetty neljää kerää yhtä aikaa. Nämä neljä yhtämatkaa kulkevaa lankaa muodostavat sisarukset, joita loimenrakennuksen aikana ei saa erottaa. Loimen kummassakin päässä olevat tiuhtalangat - joita ei saa poistaa ennen aikojaan - sitten näyttäisivät, missä järjestyksessä eri sisarukset laitetaan pirtaan.
Matoistani tulisi 110 cm leveitä, mutta kutistumisvaran vuoksi loimen leveydeksi oli luotu 120 cm. Tiheys olisi räsy- ja ontelotrikoomattojen tapaan kaksi lankaa sentillä. Kun lisäksi reunimmaiset kaksi lointa kummallakin puolella tulisivat kaksinkertaisina, loimeeni oli luotu yhteensä 244 lankaa, jotka muodostivat 61 sisarusta.

Sitten tutkailemaan puita. Tutkain on muuten kudontasana: tutkaimet tarkoittavat "loimen loppuun niisivarsien taakse jäävää osaa, joita ei voida kutoa". Mitä enemmän tarvitaan niisivarsia, sitä pidemmiksi tulevat tutkaimet. Nyrkkisääntö: kymmenen senttiä tutkaimia niisivartta, loimi-ripsisidoksessa tarvitaan neljä niisivartta joten tutkaimiin on varattava mattojen, kutistumisvarojen, hapsujen ja alkusolmujen lisäksi 40 cm lointa. Jahas. Matot 3 x 240 cm + kutistumisvara 10 % on 720 + 72 cm = 792 cm, hapsut 6 x 20 cm = 120 cm, tämä yhteensä 912 cm + tutkaimet 40 cm + alkusolmut 20 cm 972 cm. Aika tarkkaa peliä ottaen huomioon että tilasin 10 metrin loimen melko summamutikassa. Mies voi sitten lopuksi harjoitella 28 sentin kynnysmatolla ...

No niin. Loimesta tulisi sitten löytää alkupää, se oli onneksi sidottu punaisella langalla, jonka voisi irroittaa. Tämän alkupää pitäisi kiinnittää pohjukastaan loimitukin kankaassa kiinni olevaan varpaan ja levitettävä sitten oikealle leveydelle - edelleen irroittamatta tiuhtalankaa. Kuvassa pohjukka on alinpana ja tiuhta näkyy hieman ylempänä, missä musta lanka pitää risteävät langat, sisarukset, omina ryhminään.