Hämeenlinna - Tallinna: Asiaa ja humputtelua





Keskiaikainen Hämeenlinna ...



Ensin seitsemänkymmentä kilometriä pohjoiseen ja sitten saman verran etelään: Hämeenlinna ja Tallinna mahtavat olla suurin piirtein yhtä kaukana Helsingistä. Viikonloppuun mahtui niin asiaa kuin humputteluakin.

Yhdyskuntasuunnittelun seuran Hämeenlinnan retken teemana oli kuntaliitosten merkitys kaupunkiseudun kehityksessä. Ei olisi voinut olla ajankohtaisempi teema: Kuntaministeri ilmoitti samana päivänä laittavansa koko kuntakentän remonttiin, jolloin myös maakuntaliittojen asema tulisi punnittavaksi. Oli mielenkiintoista kuulla asianosaisten mielipiteitä tästä, verekseltään.

Retken muu ohjelma oli kevyempää, käyskentelyä Aulangon puistossa, illallinen valoisassa ja avarassa funkishotellissa, kiertoajelu muuttuvassa kaupungissa. Sokerina pohjalla mielenkiintoiset esitykset vanhan mielisairaalan muodonmuutoksesta ammattikorkeakouluksi ja tekstiilitehtaan uudistamisesta kulttuurikeitaaksi.

90-luvulla pääradan varrella haettiin elinvoimaa ja strategista puhtia lanseeraamalla Helsingistä Hämeenlinnan kautta Tampereelle ulottuva Suomen kehityksen veturi, HHT-vyöhyke. Viikonlopun sovellukseni jatkaa vyöhykettä piirun verran etelämmäksi. Laivaväki ja Helsingin työmaat todistavat THHT:n olemassaolosta.

Aasinsillan kautta varsinaiseen aiheeseen, äiti-tytär humputtelumatkaan Suomenlahden tuolle puolen.

Valitsimme ekstempore-matkalle laiva-hotellipaketin, majoituspaikaksi Tallink Spa Hotellin, koska kumpikaan meistä ei ollut aiemmin yöpynyt siellä. Spa jäi kokematta: uimapuvut jäivät kotiin, emmekä viitsineet ostaa mitä-sattuu-pukuja (20 euroa/kpl) vain sen takia, että pääsisimme lojumaan altaaseen kaiken kansan pällisteltäväksi. Uimapukuja ei voinut vuokrata, niinkuin meikäläisissä kylpylähotelleissa.

Satama-altaan länsipuolella sijaitsevan hotellin paras puoli oli se, että Maija pääsi tutustumaan neuvostoaikaiseen Linnahall-kolossiin. Ylhäälle oli rakennettu väliaikaisen näköiset näköalasillat, kuin hyppyrit, terassien ylle. Vettäkin rakennuksessa näkyi olevan - tässäpä olisi persoonallisempi kylpylä extremisteille.

Meillä oli matkalle kaksi tulostavoitetta: syöminen ja shoppailu. Kylvyn sijaan päädyimme vanhankaupungin luoteiskolkassa sijaitsevaan Africankitchen -ravintolaan (http://www.africankitchen.ee/). Ruoka oli hyvää, täyttävää mutta kevyttä ja mukavasti makeaan vivahtavaa. Hinta-laatusuhde oli todella kohdallaan, annokset sai alle kahdeksalla eurolla. Minun kana-annokseeni (Mruzia) kuului tomaatti ja pähkinäkastike, Maijan naudanliha-annokseen (Kabkaboo) tomaatti-kookoskastike. Pinaatti rikasti kumpaakin annosta.

Jälkiruuaksi valitsimme runsaasta coctail-valikoimasta raikkaan Egyptin (melonilikööriä sekä lime-, ananas- ja kirsikkajuissia) ja täyteläisen Zimbabwen (Kahlua-likööriä, Creme de Bananaa, Irish Creamia ja valkoista rommia). Suosittelen!

Shoppailumme rajoittui tuttuihin ostoskeskuksiin. Maija osti Solariksen kirjakaupasta levyjä ja minä katselin käsityökirjoja, joita en kuitenkaan ostanut. Tämäkin paikka oli Maijalle uusi, kappas kun pystyin tarjoamaan elämyksiä kokeneelle Tallinnankävijälle. Kaubamajasta löysimme Maijalle eestiläistä designia olevat keltakirjavat kumisaappaat ja Virukeskuksesta minulle iPadin kuljettamiseen sopivan käsilaukku-repun. Vaatepuoli jäi niukaksi: Maija hankki Australiassa esiteltäväksi etnohenkiset villasukat ja kaulaliinan. Ei tule kesän vesisateissa kylmä. Lopuksi ostimme tuliaiseksi muinaisjäännökseltä vaikuttavan otuksen, jonka arkeologit ristivät hiirveksi, hirven ja hiiren esimuodoksi.

Sunnuntaina söimme lounaan Olde Hansassa, jonka metsäsienikeittoon Maija on mielistynyt. Minä söin lihaisaa salaattia (grillattuja lihakuutioita, pekonia, kinkkua). Valitsin isomman annoksen, mistä olisi riittänyt puluillekin. Keskiaikaista ruuissa taisivat olla lähinnä metsäsienet ja kinkku (vaikka rasvat puuttuivatkin). Auringonpaisteessa terassilla oli kuitenkin mukava olla. Lounaan jälkeen oli pakko mennä kahville Maiasmokkiin, niinkuin aina Tallinnassa. En väsy istumaan koristeellisessa peilisalissa.

 Leivosten syöminen kävi työstä, joten päätimme tehdä vielä pikapyrähdyksen Toompealle. Pikavauhtia ylös, pikakuvat täpötäydeltä näköalaterassilta ja kipinkapin satamaan. Saatiin sentään joku kalori kulutettua!



... ja keskiaikainen Tallinna