Hyvä kysymys. Menimme yhdessä Esplanadin Taito-kauppaan. Toivoin ihmettä: jospa sieltä saisi valmiiksi lutuja poppanaloimia. No, ei saanut. Tytöt olisivat ehkä kestäneet pettymyksen, mutta minua harmitti. Surkea täti, jos ei yksiä loimia saa aikaiseksi. Siltä seisomalta päätin tehdä loimet itse. On sitä ennenkin tehty loimia ladon seinällä. Eiköhän mökin seinäkin kelpaisi.
Yhdessä myyjän kanssa laskimme langan menekkiä. Kymmenen metriä 60 cm leveää lointa jaksaisi luoda alkeellisillakin välineillä. Poppanaan sopisi parhaiten 6-säikeinen kalalanka. Kun loimen tiheys olisi 4 lankaa sentillä, lankaluvuksi tulisi 4 x 60 lankaa + 4 lankaa (kumpaankin reunaan kaksi kaksinkertaista lankaa), yhteensä 244 lankaa. Kymmenen metrin loimeen tarvittaisiin siis 2440 metriä kalalankaa eli yksi rulla, 2500 metriä, riittäisi hyvin.
Kotimatkalla tajusin, että loimi pitää luoda vähintään kahdelta päältä (eli kahdesta rullasta), jotta loimeen syntyisi lankapari eli sisarukset. Emme ehtineet enää takaisin kauppaan, joten pitäisi sitten jakaa lanka kahtia. Hirveä vaiva ja loimestakin tulisi puolet lyhyempi. Sitten muistin, että minullahan on vanhaa kalalankaa jossain käsityötarpeiden joukossa. Ihme kumma löysin langan ja mikä vielä onnekkaampaa, sekin oli 6-säikeistä. Pelastus, nyt luominen olisi sentään aavistuksen verran helpompaa.
Mökillä mietin kuumeisesti, millaisen luomapuun tai kehikon saisin aikaiseksi. Tiuhtoja varten tarvittaisiin joka tapauksessa kuusi tappia ja sitten tarvittaisiin jokin paikka, johon tapit naulattaisiin. Koska sadesuojakin olisi hyvä, päädyin mittailemaan terassia. Siinä on pylväät sopivasti noin kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Jos tiuhtatapit kiinnitettäisiin pylväisiin, saisin sopivan loimen pituuden kulkemalla lankojen kanssa pylväiden väliä viisi kertaa. Tiuhtatappien lisäksi tarvitsisin siis kumpaankin pylvääseen vielä kaksi muuta tappia kierroksia varten.
Tarvitsin apua, ja onneksi sitä oli saatavilla. Mies sahasi tapit käyttämättömästä harjanvarresta ja vanhoista laudepuista laudat, joihin tapit voisi naulata. Nerokasta, sain "kehikkoni" höylätystä tavarasta, eikä lanka tarttuisi tikkuihin.
Laudat kiinnitettiin terassin pylväisiin. Luomapuu oli nyt valmis, mutta mihin lankarullat? Aluksi kokeilin keittiöpaperitelinettä, ja tytär suostui pitelemään toista rullaa. Ei toiminut, koska langat purkautuivat eri tahtia ja eri kireydellä. Mistä ihmeestä saisin kaksi samanlaista törökkiä lankarullille? Sitten katseen osui Artekista ostettuun kynttilänjalkaan: valurautaiseen kehikkoon, jossa on jalka neljälle kynttilälle, juuri sopivalla etäisyydellä toisistaan vaikka neljälle rullalle! Viritys osoittautui toimivaksi, vaikka kynttilöitä joutuikin vaihtamaan kulumisen vuoksi. Toinen rulla, se vanhempi, oli painunut vähän kasaan ja pyöri sen vuoksi jonkin verran töksähdellen.
Varsinainen luomistyö sujui lopulta joutuisasti. Muutamien kierrosten jälkeen huomasin, että lanka tuppasi kiertymään päästä toiseen kuljettaessa. Yritin välttää kierteitä kääntämällä lankaa tiuhdassa, mutta en täysin onnistunut (minkä huomasin loimenrakennuksessa). Edestakaisin ravatessani ymmärsin muutenkin, minkä takia akselinsa ympäri pyörivä luomapuu on kätevä.
Loimiletti käsivarrellani olin aika tavalla ylpeä: osasinpas! Ja voi sitä pikkukutojan riemua, kun loimi lopulta oli valmis kudottavaksi! Tyttönen oli sommitellut mallit ja valinnut kuteiden värit sillä aikaa kun askartelin loimen kanssa. Aiemmin leikatut kuteet eivät aivan riittäneet, mutta mukavakos niitä oli leikata lisää työn edistymistä seuratessa. Lauantai-iltana, neljän päivän työn jälkeen, valmiina oli kolme erilaista poppanaa kotiin viemiseksi.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti