sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Säilöntää sukupolvesta toiseen

Ahkera säilöjä hilloaa, umpioi, kuivaa, mehustaa, pakastaa. Kaikkea olen kokeillut, paitsi umpioimista. Ellei mehupullojen kumikorkittamista lasketa umpioimiseksi. En ole myöskään hapattanut, enkä marinoinut. Ai niin, omenaviini oli unohtua, sitä tehtiin kahtena kesänä kauan sitten, kun omenoita riitti joka lähtöön. Viime vuosina olen tiivistänyt säilömisen kahteen: marjojen pakastamiseen ja mehun höyrystämiseen. Flunssankarkoitusta.

Mehujen säilymisen kannalta puhtaus on tärkeää. Pese pullot huolellisesti aina ennen käyttöä. Ennen pullottamista ne on myös hyvä kuumentaa. Isovanhemmat tekivät sen kiehuvassa vedessä, nykyisin pullot on helppo kuumentaa sata-asteisessa uunissa. Desinfioi myös kumikorkit kiehauttamalla.
 
Lapsuudenkodissani oli aina herukkamehua ja puolukkahilloa. Herukat höyrystettiin mehumaijassa ja puolukat survottiin vaneripönttöön. Mehupullot säilyivät kumikorkkipulloissa hyvin kylmäkellarissa ja taisipa puolukkapönttö talvehtia jopa parvekkeella - silloin kun talvet olivat vielä talvia. En muista, että meillä olisi juurikaan ollut hilloja tai muita itse tehtyjä säilykkeitä. Mustikoita kyllä kerättiin joka syksy, mutta ne syötiin saman tein tai tehtiin marjapiirakkaa. Olisiko joskus tehty mustikkamehua?
 
Lapsuuteni mehumaija oli alumiinia. Nyt näitä onneksi saa teräksestä. Äidin ohjeen mukaan: Maijalliseen marjoja tarvitset noin puolitoista kiloa sokeria. Laita sokeri kerroksittain marjojen väliin. Usein teen sekoitusta: joka maijaan puolet mustia, puolet punaisia herukoita. Tänä vuonna myöhäisen ajankohdan takia käytin ainoastaan mustaherukoita. Yhteen maijaan mahtuu kerrallaan yksi laatikko marjoja (5 kg).

Säilöntäurani huipentui omien lapsien ja omakotitalon myötä. Anoppi ja appi olivat vanhempianikin innokkaampia marjastajia ja sienestäjiä, joten tyttäreni ovat olleet marjassa jo vaunuikäisenä. Sieniin tutustuminen papan kanssa lienee heidän kauneimpia lapsuudenmuistojaan. Moni kasvi ja lintukin tuli tutuksi siinä sivussa. Omakotitalossa myös menetelmät monimuotoistuivat: mehupullot ja omenasosetölkit löysivät paikkansa kellarista, kuivatut sienet ja omenat vintin portaalta sekä tuoremehut ja marjat pakastimesta. Hillon keittoakin kokeilin, mutta sokerin määrä huimasi, samoin keittoajat. Ei minun juttuni loppujen lopuksi. Varsinkin kun kovan työn jälkeen onneton purkki kuitenkin jossain välissä homehtui. Taidon puutetta?


Kun mehua kertyy kannullinen, kaada se takaisin maijaan. Näin sokerin määrä ja mehun laatu tasoittuu. Tässä vaiheessa pikku katselijoiden on syytä olla kaukana, sillä kaikki on kovin kuumaa. Kun sitten saat seuraavat kannut mehua, kaada mehu suppilon läpi uunista ottamaasi kuumaan pulloon. Muista käyttää pullon kanssa patalappua! Korkittamiseen isopapan neuvo: ujuta piripintaan täytettyyn pulloon villalangan pätkä. Sen jälkeen desinfioitu korkki päälle. Sitten vedä lanka pois, ja kas, se tuo mukanaan ylimääräisen ilman pullosta ja tyhjiö on valmis!
 
Kahtena hulluna omenavuonna päätettiin kokeilla viinin käyttämistä. Hankittiin pullot ja muut vermeet, ja tietenkin oppikirja. Silloin ei saanut ohjeita netistä. Ajatella, että 90-luvun ensimmäiset vuodet olivat vielä moista muinaisaikaa. Ensimmäisenä vuonna tehtiin punaista madeiraa -paljon sokeria- ja toisena valkoista omenaviiniä. Kumpikin onnistui hyvin, hygienian merkitys oli tullut tutuksi vuosien mehunhöyrystämisessä. Ainoa vika oli se, että viini hupeni liian nopeasti.

Tänä vuonna olin laistaa mehun keiton. Töitä ja japanin kursseja iltaisin, matkoja viikonloppuisin. Tyttären pettynyt ääni puhelimessa: Mitä, ei mustaherukkamehua? Mitä jos tulee flunssa? Saahan sitä kaupasta. Sitten viimein kaupunkiviikonloppu ja mies ehdotti: jospa kuitenkin torilla olisi vielä marjoja. Ja kas, olihan siellä, Taivassalosta ja Nurmeksesta. Niin on taas talvi pelastettu. Ihan oikeasti uskon, että omatekoinen marjamehu ja itse pakastetut marjat auttavat niin flunssaan kuin kaamoksen apeuteen. Koska säilytystila on rajallinen ja vaivannäkö kohtuullista, tytärkin muistaa: pakastimelle mennään aikaisintaan lokakuussa ja mehu juodaan (pienin poikkeuksin) vain kuumana.

Kahdesta laatikollisesta mustaherukoita tuli tänä vuonna viisitoista pulloa mehua. Lokakuusta huhtikuuhun se merkitsee kahta pulloa kuukaudessa ja yksi pullo yllätyksiä varten. Eiköhän tällä selvitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti