Uusi työ on tarkoittanut elämänmuutosta siinä mielessä, että kahdenkymmemen minuutin kävelymatka on vaihtunut kolmen vartin junamatkaan. Aamulla herääminen on ollut kuitenkin yllättävän helppoa, varmastikin talviaikaan siirtymisen vuoksi, ja olen ehtinyt mainiosti seitsemän maissa lähtevään junaan. Kun olen hämmästyksekseni ehtinyt lukea Hesarin jo kotona, olen voinut keskittyä musiikin kuunteluun ja muistilistojen tekoon päivän tehtävistä.
Pääradalla pendelöinti on minulle tuttua eri pituisina versioina. Joskus opiskeluaikana junissa tuntui kovin pitkästyttävältä. Nyt matkat tuntuvat sujuvan peräti nopesti ja ehdin hädin tuskin lukea viimeiset fb-päivitykset.
Antti Manninen hehkutti tänään Hesarissa marraskuuta: kuinka marraskuusta selvittyään selviää kaikesta. Lisään Antin listaan marraskuun hyvistä puolista vielä yhden: Kaupungin Valot. Vaikka ne Suomessa eivät olekaan Tokion luokkaa, ne näkyvät kunnolla vain syksyn ja talven pimeydessä.
Yksikin lyhty ja lamppu riittää kutsumaan sisään, ja kunhan vielä saadaan sateet ja pakkaset, kutsu lämpimään on aina vaan tervetulleempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti